United States or Iceland ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Sinun hansikkaasi on hyvässä säilyssä minun pyhimys-arkussani, useain muiden aarteiden kera". "Sinä vilpillinen olento! Mitä olet sinä ottanut? Tunnusta!" "Olkoon menneeksi, yhden nenäliinasen". "Kurja! Mitä vielä". "Kaksi hiusneulaa, yhden lakastuneen ruusun, kaksi helmeä, jotka putosivat sinun croquet-puvustasi ja yhden mansetin-napin.

Punainen haltiatar antoi hänelle suuren puhtaan helmen, niin verrattoman kauniin, ett'ei sen vertaista ole ikinä nähty, ja sitä seurasi vielä kolme kelpo lahjaa. "Tiedä se," sanoi haltiatar, "niin kauan, kuin Adalmina kantaa helmeä tykönänsä, pitää hänen päivä päivältä tuleman yhä kauniimmaksi, yhä rikkaammaksi ja yhä älykkäämmäksi.

"Suokoon Jumala, että vielä kauan saisimme ihailla tätä kaunista helmeä, jota ystävämme Kálmán tarkoitti; sitä toivomme sitä enemmän, kuin tämä helmi ei ole kasvanut minkään kylmän simpukan, vaan lämminsydämisen, kelpo unkarilaisen isänmaan-ystävän povessa; sen, joka sukeltaa alas sen luokse, ei tarvitse juoda suolaista merivettä, vaan hyvää Egerin turkin-verta".

Vetäytyen pari askelta taakse päin, vilkasi hän apua etsien ovelle päin, minkä taakse oli nähnyt äitinsä katoavan, mutta kun ei sieltä äitiäkään kuulunut, rupesivat suupielet yhä enemmän värähtelemään, silmiin nousi pari kirkasta helmeä ja pian saivat kasvot kauhean muodon.

Hetken kuluttua hän kuitenkin käänsi silmänsä jälleen kaitaiseen polkuun ja saneli naiselle: »En joudu seuraasi, ihana nainen, sillä katso, tuolle polulle on minun rientäminen, siellä helmi on etsittävänä, jonka nimi on Suomen onni.» »Elä hulluttele, nuorukainen», puhui nainen, »jätä se toimi muiden huostaan, sillä sitä helmeä et kuitenkaan voi löytää; suotta vaan kuluttaisit ihanan elämäsi tuskissa ja vaivoissa.

Vielä minä rukoilen nöyrästi, niinkuin rukoilevan sopii; minä pyydän paljon, pyytäessäni tätä helmeä; en kuitenkaan syntyarvon tähden, sillä todellakaan ei hänen ylhäisyytensä ole minulle mistäkään arvosta." Sitten kääntyen Margareettaan, otti hän hänen äkkiä syliinsä, suuteli häntä ja sanoi: "elä onnellisena, vaimoni! Sinun sydämeesi minä paraiten luotan, että tästä asiasta hyvällä sovitaan."

Hän oli muutamilla sanoilla lausunut sen kaiken viehättävyyden ja siunauksen. Mutta ilveilijän, pilkallisesti nauravine huulineen, joka sanoillansa polki minun sydäntäni, hänen piti joutua häpeään. En tiedä vieläkään, mistä sain rohkeutta siihen, mutta minä seisoin äkkiarvaamatta hänen edessänsä ja ojensin sanaakaan lausumatta hänelle avatun kourani, missä oli viisi helmeä.

Minä näen tässä, lapseni, monta loistavaa rubinia, monta hienoa ja tummaa helmeä ja monta smaragdia, jotka hohtavat ikäänkuin tähdet kaukaisessa erämaassa. Ne ovat oivallisia kiviä, vaan kuitenkin minä kaipaan yhtä juvelia, paljon kalliimpaa, jonka luulin olevan sinulla, David, kun annoin tämän korean seppeleen sinulle." "Miksi te siitä nimitätte?" "Kuuliaisuudeksi."

"Koko väkijoukko huusi päätökseksi jyrisevän amenensa. 'Niin tulee miehen vannoa ja niin valansa pitää kuin sinun, veikko, tiedän sen pitävän', sanoi tuo arvokas kapteeni, ja turhaan esteli hän välkkyvää helmeä silmäripsistään karhealle poskellensa pääsemästä.

Mikä murhe heillä on? Sano, Simri! Miksi eivät tulostani iloitse? Halveksivatko minua? Sano heille, että isäni on ruhtinas kuin sinäkin! Sano että ansaitsen sinut rakastan sinua! SIMRI. Nähkää morsiantani, Midianin helmeä! Ihana kuin Raakel, uljas ja älykäs kuin Mirjam kaunistus Israelin! Nuo houkot riemuhetkell' itkevät. 1:NEN NAINEN. Noin pöyhkeilevät Herran edessä.