Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. marraskuuta 2025
Veikkoin, käyös taistohon Eestä armaan maamme! Joskin taisto kova on, Voiton varmaan saamme.
Mutta jos Ares taistoon käy tai Foibos Apollo, tai he jos ottelemast', urotöistä Akhilleun estää, silloin heitä me vastaan myös heti taistohon tuimaan rynnistämme, ja kohta he kamppailusta, ma luulen, karkkoavatkin luo ikivaltojen muitten Olympoon, meidän voimakkain käsivarsin voittaminamme."
Terveiset kätki ylioppilas, ne vihdoin virkkain alta hapsen harmaan, kun vuosisataa puoli siitä on, maas eestä noin kun astuit taistohon. Ne ota rakkain mielin, myös sen maan ne tervehdyksen tuo, mi sinut kantoi; se lukee miehet, jotka hurmettaan sen uskon, toivon, muiston antoi. On harvenneet ne, rakkautta saa ne harvat siltä siis sen hartaampaa.
Mut kun tulin Puolitiehen, kävin kievariss' äkkipäin, ja hurjan Vekkuli-Villen jalat ristissä pöydällä näin: hän kumppaniseurass' istui, suli kaikki hurmoksiin. Sa hurja Vekkuli-Ville, no, terve näkemiin! Läks nuori laulaja taistohon, soma kuolla, kun nuolet tuiskii!
Nyt taistohon, raukat, rajan takaa te tulkaa! Saa kyydin, ken miekkaa ei kourassa kanna. Sa uljas Jehkini, hei, hatun keikkua anna! Ei voiteta rauhaa, jos Jaakko ei palaa. Suuss' illan, miss' ylpeän linnan ma nään, soi laulelo vanhuksen harmajapään, ja poskia laulajan kyynelet valaa: "Ei voiteta rauhaa, jos Jaakko ei palaa.
Kevät, aurinko kerrankin pilkettään sydänroutaan tuohon nyt luo, ja sen lämmössä hillitön lähteistään jo kuohuvi kyynelvuo. »Ja jos hyvän, jos pahan päivän saan kera kestää sankarien, olen valmis taistohon, kuolemaan; sois Herra jo huomenna sen!»
Pois väkijuomat, nuo hornan juomat! Pois maasta pettäjä, vihamies! Vapaiksi jo orjat, paheen luomat! Pois yltämme sortajan raaka ies! Jo liiankin kauvan se orjuus kesti, Jo liian monta se miestä vei! Ja liiaksi maan se onnea esti, Mut nyt ei sallita enää, ei! MlK' ON SE VOIMA? Mik' on se voima, mi raittiuskansan Sai työhön, sai taistohon ryhtymään?
Mahdoton on minun heikon, köyhän, kurjan syntisen luoda mitään kokonaiskuvaa tekijän valtaavasta nerosta. Henkeni on ryömyillään tuon voimakkaan protestin edessä. Ja töintuskin saatan polvillani kirjoittaa nämä muutamat rivit. Leimu on sotainen, taistelua vailla, ja aina näyttää hänellä olevan puukko hihassa: " ja käten' jos onkin voimaton, tok' ainian valmis taistohon ."
Vain pakoon käskeä, ei taistohon, aseena toisen tahdon, taas hän saikin; jo valmiina häll' altis joukko on, mut ei, on paon valta vain, ei ottelon, kuin ollut ennenkin on päivin kaikin. Hän näkee sotarinnan taajan; tasapään hajoovan jälleen, pirstaleiksi mennen. Hän tuntee joka parven, ruodun väestään, sen toivot toivoi hän, sen liittyi elämään, ei yksin tänään, vaan jo kauan ennen.
Vain joskus silmän sammuvan hän vaivoin kohottaa; mies nuori samaan santahan, lähelle kuolevaa, on kylmennyt jo; tuohon jää se tuijottain, ei muuta nää. Kun luodit löi, kun sota soi, maa huurtui hurmehin, niin vihan miekka salamoi kädessä kummankin. Nyt nuoren miel' ei taistohon, nyt suopi vanhus sovinnon. Mut yhä kulkee hetket yön, mist' airon loiske tuo?
Päivän Sana
Muut Etsivät