Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. marraskuuta 2025
Levossa lempeässä näät sen nyt, ei raasta vainon säät, on kalleimpas se siltä. Ma kilvoituksessaan sen näin, näin hallan, tuskan, turman säin, näin samaks silloin; miltä mun tuntuikaan jo mielessäin? Ma näin sen verta vuotavan, näin voittavan, näin kaatuvan, en pettäjätä: mailla käy karttamilla auringon viel' urho hyinen taistohon, ei horju, vaikka vailla kotoa, toivoa jo on.
Kas tässä kättä, kansani, sä joukko tarmokas! Sun kanssas tahdon toimia ja kuolla puolestas, Jos aiot pelkäämättä vain sä käydä taistohon, Ja luoda silmäs vapauteen ja hengen valohon. Ei nykyaian sortaja voi saada laulajaa, Sen kunnian saa sorrettu ja oikeus sen saa Ja jalo hän, ken kansoaan vain hiukan auttaa voi: Hänelle suista satojen myös siunausta soi.
Jos tyydyt, immyt, jos iskut taistelon Jaat nurkumatta, ja tyynesti kaikki kannat, Jos ponnistuksiin, jos taistohon mieles on, Veet vienot jos tohdit jättää ja tyynet rannat, Niin terve! silloin, häähetki myös määrää jo! Pian veremme vetreät tyyntyy ja laskevi aurinko! Se suhde on untuvanhieno, Se suhde sun ja mun. Sit' aattelemasta harvoin, Vain harvoin irtaudun.
Kas tässä kättä, kansani, sä joukko tarmokas! Sun kanssas tahdon toimia ja kuolla puolestas, jos ai'ot pelkäämättä vain sä käydä taistohon, ja luoda silmäs vapauteen ja hengen valohon. Ei nykyai'an sortaja voi saada laulajaa, sen kunnian saa sorrettu ja oikeus sen saa ja jalo hän, ken kansoaan vain hiukan auttaa voi: hänelle suista satojen myös siunausta soi.
Kas tässä kättä, kansani, sä joukko tarmokas! Sun kanssas tahdon toimia ja kuolla puolestas, Jos ai'ot pelkäämättä vain sä käydä taistohon, Ja luoda silmäs vapauteen ja hengen valohon. Ei nykyai'an sortaja voi saada laulajaa, Sen kunnian saa sorrettu ja oikeus sen saa Ja jalo hän, ken kansoaan vain hiukan auttaa voi: Hänelle suista satojen myös siunausta soi.
Vaan nyt Apolloa maan järisyttäjä taistohon vaati: "Foibos, miksikä jäämme me syrjään? Ei sovi moinen, muut jo kun ottelevat. Häpeäksipä on, jos Olympoon käymme nyt, vaskisehen Zeun linnaan, taistelematta. Niinp' ala nuoremmaksesi siis! En huoli ma alkaa, syntynyt ennemmin, kokeneempikin kosk' olen paljon. Houkkio, kuinka sun on sydän mieletön!
Sisällä ettekö Te pelkää tuolla, luo lamput siellä valon vainajiin Hyi! katsellen Stråmania, joka näyttäytyy ikkunassa. Muinoin hänkin oli uljas niin; hän lemmen vuoksi tahtoi elää, kuolla; nous kirkon tapaa vastaan taistohon, hän riemulauluun puki lemmenaatteet ! Nyt peittää vartta pitkät pyhävaatteet, kaksjalkainen hän turman näytös on!
Joka mies sotamies on silloin teitä vastaan taistelemaan, uudet nousee helmasta maan, vaikka vanhat kaatuisi milloin. Aseihin ryhtykää! Riveihin yhtykää! Eespäin, eespäin! Juoda nyt saa sortajainsa verta maa. Muistakaa, sotaveikot sorjat, vapaus teitä velvoittaa: säästäkää nuo ostetut orjat, heidät pakko vain taistohon saa.
Pois kiihko jo jää, mut lempi on luottava; kukan painuvi pää, se on heelmää tuottava. Käy toimihin mies, elon taistohon töytää, hän työalan löytää; hän rehkii ja raataa, alas estehet kaataa, hän puuhaa ja puhkuu, hän onnea uhkuu. Pian tulvivi anteja, kertyen hiljaa, ja aitat ne täyttyvät runsasta viljaa. Mut perhettä karttuu, ja kartano varttuu.
Malminpa raitis isänmainen henki Sytytti syämet talonpoikienki, Jotk' innoll' otti osaa taistohon. Myös Jaakko Kärki päässä kirkko-myssy, Uus nuttu yllä, pieksut jalassa, Vyön alla kirves, olall' oiva pyssy Kuin mies hän marssi Malmin joukossa; Ja vähemmin kuin tulta kaski-puissa Hän ruudin tulta pelkäs otteluissa: Miehestä mieheen kulki maineensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät