United States or Hungary ? Vote for the TOP Country of the Week !


Sitten muovasi myös elonleikkuun; vartevan viljan kimppuun leikkaajat kävi sirpeillään hiotuilla; taajaan sirppien täydelt' ain' elo lankesi luokoon, siitä se lyhteiks solmittiin, side olkinen pantiin; kolmepa henkeä heilui sen sitelyssä, ja heille kimppuja kooten toi sylin täysin poikaset viljaa, vikkelät toimessaan; väen keskell' itsepä seisoi ääneti sauvoineen maan haltia siell' ilomielin.

Poika Erikhtonion oli Tros, jalo valtias Troian; kolmepa Tros-uroholl' oli jälleen kuulua poikaa: Ilos, Assarakos, Ganymedes myös jumalainen, tuo, joka kansaa kuolollist' oli kaikkien kaunein; niinp' ikivallat Olympoon myös hänet ottivat luokseen, jott' ois juomanlaskija Zeun, kun niin oli kaunis.

Kertaa kolmepa karkasi päin uros aimo Akhilleus, kertaa kolmepa vain sumun sankan kohtasi peitsi; neljännesti kun päin jumalaimona ryntäsi, silloin huus sanat siivekkäät jo hän peljästyttävin äänin: "Taaskin surmasi, koira, sa vältit; vaan liki liikkui totta jo turmio; taas sua autti Apollo, jot' aina kai anot turvakses, kun keskeen käyt aseryskeen.

Korkeaporttisen vallanneet äkin Troian akhaijit Patroklon väell' ois hän näät ylt'ympäri peitsin raivosi torniin tullut Apollo jos ei lujaseinään 700 ois hänen turmakseen sekä turvaks iliolaisten. Kertaa kolme jo pääs uros muurin ulkonemalle, kertaa kolmepa pois hänet tunki Apollo, ja kilpeen välkkyvähän väell' iski hän kätten kuolematonten.

Kolmepa kuuluisaa jäi poikaa Portheun jälkeen kalliokas Kalydon oli linnana heillä ja Pleuron jäi Melas, Agrios jäi sekä Oineus sankari kolmas, taattoni taatto, jok' uljuudelt' oli heist' yliverta.

Niinpä jo valtiahan pääpohjiin astuen virkkoi: "Vanhus, et kai varo vaaraa, kun vihamiestesi luona noin nukut huoleti vain, jos säästikin henkes Akhilleus. Poikasi ostanut juur' olet irti ja maksanut paljon, kolmepa vertaa sais sun päästäsi, viel' eläväisen, poikasi luovuttaa, kotilinnaan jäänehet, jos vain tääll' Agamemnon ois ja akhaijit muut sinut nähneet."

Kolmepa puoliso sai sotimielen Bellerofonin last', Isandion, Hippolokhon sekä Laodameian. Laodameian luo Zeus laskihe korkeavalta, niin jumalainen Sarpedon, sotisankari, syntyi. Vaan ikivaltain kun viha kääntyi Bellerofoniin, yksin Aleionin hän harhasi autiokenttää, karttoi polkuja ihmisien, polo murteli mieltä.

Viel' elit silloin, kun minun jättää tää maja täytyi, nyt palatessani nään sinun uinuvan, urhojen päämies, kuoleman unta jo. Niin suru vain surun päälle on mulla. Mieheni, jonk' isä mulle ja korkea äitini katsoi, viiltävän vasken lyömänä näin kotimuurien luona, 292 kolmepa veljeä myös, saman saamia kantajan kalliin; kaikki jo rakkaat nuo tuhopäivän kohtasi tuiman.

Tuost' ylen ylvästyin sopavaskiset, vankat epeijit sortivat, väijyen vainosivat meit' ilkiötöillään. Niinp' osasaaliikseen luki vanhus härkiä lauman, uuhia kolmepa myös satakuntaa, paimenet myötä.

Vastasi vimmastuin heti maan järisyttäjä suuri: "Voi, kopeutt' ei moist' ole kuultu, jos korkea onkin! Vai mua sortais noin, joka arvolt' yht' olen ylhä! Kolmepa meitä on näät Kronos-taaton lasta ja Rheian: Zeus, minä itse ja myös manalaisten haltia Hades.