United States or Brazil ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mihin Oskar meni? Kapakkaan. Joko taas! Onko isä kotona? Ei vielä. Kuka siellä sisällä laulaa? Henna! Onko hän jälleen jättänyt palveluspaikkansa? On. Hyvä Jumala! Antoiko Oskar hyyryyn rahaa? Ei! Tässä on palkkani 10 mkaa. Tarvitsisin talvisaketin nyt täytyy tulla kevättakilla toimeen. Puotiin olen 6 mkaa velkaa.
Mutta pian liian pian huomasin, että tuo kaikki oli suureksi osaksi pelkkää haavetta. Ei se ole kaikessa kohdassa niin kuin Riehl sanoo. Paljon on toisin paljon, paljon. »Gör bonden rätt, men aldrig godt», sanotaan, ja siinä on paljon perää. Antoiko setä siis heille maata? kysyi Edvard, vielä entisellä äänellä, vaikka maanviljelysneuvoksen leppeys olikin jo pehmentänyt hänen mielensä.
Joskus itse kylässä käydessään, ei saa miniä moittia uutta kotiansa, varsinkaan ei anoppia: »Kysyvät kylän miniät: Antoiko anoppi voita, Kuin ennen emo kotona? Sano aina annettavan Kapustalla kannettavan, Jos kerran kesässä saanet, Senkin toisen talvellista».
"Vielä häntä kysyy, vaikka tiedäthän sen sinäkin, jotta eivät kirkonkylän kauppiaat meille enää papuakaan velaksi uskoisi", vastasi Maija Liisa. "No, antoiko se Kulmalainen mielellään?" "Tinkihän se alussa vähän vastaan sekin, kun sattui Kotilan emäntäkin puotiin, mutta antoihan tuo sitte kumminkin, kun kahden kesken jäätiin." "Paljonko se noista kahvistaan nyt ottaa?"
»No antoiko Jukke sinulle anteeksi?» keskeytti Hanna ja kyyneleet kiiltivät silmien nurkista.
Onpa aika tussari. Ei ihme, että kaatui mies ja kaksi musteria. TURKKA. Kustaa, antoiko äitisi rahoja rättärille? P
Hän ei tiennyt, että hänen kelvoton miehensä, joka ansaitsi viikossa 22 markkaa, ei toisinaan antanut hänelle rahaa tuskin yhdeksi atriaksi lapsinensa; jaa, kerran sai hän vaan 40 penniä koko viikkorahasta. Helläsydäminen mestari ei tätä aavistanutkaan, sillä kun hän kysyi, antoiko hän palkkansa tahi vähintäkin isoimman osan siitä vaimollensa, vastasi hän ilkeästi valehdellen, että hän niin teki.
Barrymore myönsi sen. "Antoiko poika sen teille itsellenne?" kysyi sir Henry. Barrymore näytti vähän kummastuneelta ja mietti hetken. "Ei", sanoi hän vihdoin, "minä olin silloin vinnillä, mutta vaimoni toi sen minulle." "Vastasitteko itse siihen?" "En; minä ilmoitin vaimolleni, kuinka hänen tuli kirjoittaa, ja hän meni vastausta lähettämään." Illalla palasi hän itse aivan vapaaehtoisesti asiaan.
"Ei, hyvä veli minulla on." "Niin, sinua kohtaan ehkä." "Sinua kohtaan myöskin." "Ei ole, miksi hän ei sitten myö kirjaa?" "Sen tähden, että hän tahtoo antaa sen minulle." "Antoiko hän sen sinulle? Myötkö sen?" "En myö, Lailaseni, minä en myö sitä, minä lahjoitan sen sinulle." "Lahjoitatko sen minulle? Saanko minä sen? Onko se oleva minun kirjani?
LINDH. Sallikaa minun kysyä: kun vainaja, niinkuin olette kertonut, lausui sen toivomuksen, että hänet tuotaisiin tänne, antoiko hän teille ehkä myöskin määräyksen siitä, milloin hänen hautaamisensa tulisi tapahtua? HANNA. Mitä te tarkoitatte?