United States or Kyrgyzstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja nyt sinä kuolet, kuin Viikunan vasikka viime kesänä," lausui Tiina osanottavasti. "Niin, niin, jos ei apua saada. Voi, voi! Kuolla näin nuorena! Voi tokiinsa, enkähän minä vielä ole valmiskaan ja entäs Lauri sitten " tyttö hyrähti itkuun. "Eikä ole edes lähimailla käärmeen jälen katsojaakaan," toimitti Tiina säälitellen. "Eikös Sikke-muori osaa," kysyi Anni-raukka nihkuttaen. "Mitä osaa?
Aukon reunaan oli pannut jälen alle, siihen paikkaan, johon jänis metsästä hiljaa kyykkien istuutuu kuuntelemaan, tokko uskaltaisi tulla. Kolme polkua toi aukkopaikkaan, ja kunkin polun suulle oli rauta pantu. Aina oli näihin joku käynyt ... jänis viikossa, välistä kaksikin. Mutta nyt ei ollut käynyt yhtään; ei ainoatakaan kahteen rautaan, jotka olivat lähellä toisiaan...
Mistä se on tullut? Minne se menee? Kuka se on? Ei se ole Suomen mies etelästä päin, sen näkee olaksen muodosta, ei ole Vienankaan miehiä, niillä on suksi leveämpi. Tällä on suksen alla poron nahka, joka on vastamäessä tehnyt karkean jälen lumeen. Hiihtäjä ei voi olla kukaan muu kuin lappalainen. Mutta mitä se täällä kuljeksii? Mistä ja minne?
Kyllin aavistan ihana Onnenhetki hilpaseiksen, Kuin salaman lento yössä, Jälen jättäen pimeän. Sulta, Kotro, en kadehdi Illiäsi; täss' omani, Jonk' olen ryöstänyt Lapista Vanhan kultansa sylistä. Pidä tuo omasi! KULLERVO. Riita Pois välistä miesten, joilla Työ on yhteinen edessä! Nyt leväten leikkikäätte.
Rohkaistuna isäntänsä seurasta karkaa koira edellä entisiä jälkiään alas vaaran rinnettä, tekee tasaiselle tultuaan tiukan mutkan ja katoo koivujen väliin, joita kasvaa järven rannalla. Saran sukset liukuvat vanhaa vauhtiaan yli sen paikan, missä koira kääntyi, mutta jo jälen poikki mennessään ehtii hän huomata, ettei se ollutkaan suden jälki, vaan suksen.
Et sie itke leivätyyttä, Leivätyyttä, lehmätyyttä, Etkä sulhosi soreutta, Et emosi armautta; Itket kasvon kauneutta, Sekä hiusten hienoutta, Kun ne piennä peitetähän, Katetahan kasvavana; Piennä oot vihille viety, Lassa pantu lakki päähän. Lähet jälen jäämättömäksi. Jo nyt on liittosi likellä, Lässä ompi lähtöaika.
Silloin kuului hänen suustaan surkea parahdus, jonka jäinen metsänranta heikkona kaikuna kertoi, hän tuuskahti turvalleen lumeen, retkahti siitä selälleen ja oli kuollut. Takajalka oli tarttunut jälen alla väijyvään rautaan. Säikähdyksestä halkesi hänen hauras sydämensä. Kuolema tuli niin äkkiä ja odottamatta, ettei se ennättänyt painaa kauhistustansakaan hänen kasvoilleen.
Marialta saatuaan kynän Tapani katseli sen ihmeellisyyttä, kun siinä on puun sisässä se aine, joka paperille jälen tekee. Mutta hetkisen sitä katseltuaan jämistäytyi taas entiseen asemaansa ja suusta kuului hiljakseen: "aa", ja tuokion perästä: "pee" ja taasen tuokion perästä: "see". Nyt pysähtyi muistelemaan aapisen tapulata, vaan kohta kuului: "tee".
Kyllä Kyllikki valitti, Saaren kukka kuikutteli: "Päästä jo minua poies, laske lasta vallallensa, kotihinsa kulkemahan luoksi itkevän emonsa! "Jos et laskea luvanne kotihini kulkemahan, viel' on viisi veljeäni, seitsemän setäni lasta jänön jälen polkijaksi, neien pään perilliseksi." Kun ei pääsnyt kuitenkana, itse itkulle hyräytyi.
Hiljaa se härkä kyntää, vaan hyvän se jälen tekee. Ja niin menin miessä huoletonna kotiin. Siellä älä pääsi rahvaasta. Nyt siellä vasta ilma nousi. Olivat purra pistää syödä ihan siltään. Saivat uutta juurta huomeneksi, pääsivät niinkuin uutta jälkeä laklattelemaan.