United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tulen vain eräästä asiasta kysymään mielt' esimiehenne. MUNKKI. Te hänen mieltään? Ritari papin mieltä? RISTIRITARI. Niinpä niin. Asia onkin melko papillinen. MUNKKI. Vaan pappi mieltä ritarin ei koskaan kysyne, kuinka ritarillinen asia oiskin. RISTIRITARI. Etuoikeushan häll' onkin hairahtua: mitä hältä ei meikäläinen juuri kadehdi.
Ei ole vielä pelkoa pakkasesta, pilvessä on taivas, ja lempeästi liehtoo tuuli etelästä järven yli. Penkilleen painautuu Matti, piippu ja kukkaro päänsä pohjissa. Ei ole hänellä muita vartioitavia aarteita, eikä hän ketään kadehdi.
Meitä ei kadehdi kenkään, emmekä me itse enkeleitäkään kadehdi. Hyräillen Salis'in "Yks' on toivo mulla vielä", minä vaivuin unen helmaan, ja uneni oli vaan yhä kirjavampaa jatkoa äskeisiin haaveiluihini. Varhain seuraavana aamuna läksin matkaa jatkamaan. Kyytimiestä ei minulla ollut, ja hevonen minulla oli säveä ja nopeajalkainen.
Ja Jumala sanoi: "kiuru on kaino lintu, ei se tahdo häiritä muitten laulajain liverryksiä; mutta on se kilttikin, sillä se ei kadehdi satakieltä." Mutta kiuru nousi vielä korkeammalle yksinäisyyteen ja lauloi laulamistaan. Hänestä tuntui niin hyvältä.
Hän ei ole mihinkään määrättyyn luostarin arvoon vaihtanut Jumalan säätämää luonnollista vaimon ja äidin arvoa. Elämässä on hänellä ollut matalin sija; josta niinkuin muistakin syistä minä usein ajattelen, että hänellä taivaassa kenties on oleva korkein sija. Mutta me emme kadehdi sitä häneltä, Eva, Chriemhild, Atlantis ja minä.
Ottaa päivän vastaan semmoisena kuin se tulee, nauttii hetkestä silloin kuin voi. Jos tuntuu tukalalta, niin koettaa kestää ja toivoo iloisempaa aikaa. Mutta eikö sinusta elämä kaiken tämän ohessa tunnu hirmuisen tyhjältä ja tarpeettomalta? Entä sitten? hän naurahti. Minä en missään tapauksessa kadehdi niitä ihmisiä, jotka pitävät itseään välttämättöminä maailman pylväinä.
Yksinään nyt everisti istuu ruuhessansa liki kaislarantaa, yksin puhisee, ja puntaroipi saunarannassa hän saalistansa, josta iloa ei hällä enää, koska kadehdi ei tuota toinen; yksin totiansa nyt hän maistaa, miettii ainoata arvoitusta, joka yöt ja päivät päässä pyörii: »Kuinka saattaa, kuinka kehtaa olla miehen mieli silloin naimisihin, kun on kesän paras ahven-aika?»
Hän käärmettä ja käärme häntä katsoi; haavasta toisen, toisen suusta savu sakosi vahva, yhteen kiemurrellen. Nyt vaietkoon Lucanus kertomasta Sabelluksen, Nassidiuksen hätää ja kuulkoon kuvaa tätä kummempata! Ja vaietkoon Ovidius kohtaloista Kadmuksen, Aretusan: kyyksi toisen, lähteeksi toisen jos hän muuttaa, häntä kadehdi en.
Kyllin aavistan ihana Onnenhetki hilpaseiksen, Kuin salaman lento yössä, Jälen jättäen pimeän. Sulta, Kotro, en kadehdi Illiäsi; täss' omani, Jonk' olen ryöstänyt Lapista Vanhan kultansa sylistä. Pidä tuo omasi! KULLERVO. Riita Pois välistä miesten, joilla Työ on yhteinen edessä! Nyt leväten leikkikäätte.
"Saatoin häntä hänen kauniiseen kotikaupunkiinsa Avenioon saakka. "Siellä erosin hänestä kukkivien mantelipuiden ja oleanderien luona. "Siellä hän kävelee, ei enää Plato, vaan useimmiten Augustinus kädessään ja uneksii ikuisesta rauhasta, korkeimmasta hyvästä ja Jumalan valtiosta. "Kaunista siellä on, noissa vihreissä laaksoissa, mutta en kadehdi hänen joutilaisuuttaan. "Ylin on kansa, isänmaa!