United States or Saint Barthélemy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen pää on kultaa, silmät tulta, suu aamun punerrusta ja hampaat kuun valoa... Mutta sen pistoa seuraa helvetin tuska... Voi! Nainen heittäytyi maahan kiemurrellen ja kauheasti voihkien. Sitten hän taas hypähti pystyyn, päästi hirveän naurun ja alkoi uudelleen kiertää multakumpua, rypistäen jälleen paperin palloksi.
"Hyvä!" sanoi Stapleton. "Teette oikein ollessanne varovainen ja vaitelias. Minä myönnän ansainneeni tämän nuhteen anteeksiantamattomasta tunkeilevaisuudestani, ja minä lupaan vastaisuudessa välttää tätä asiaa." Me olimme nyt saapuneet sille paikalle, jossa kapea, ruohoinen polku erosi tiestä kiemurrellen nummelle päin. Oikealla oli jyrkkä kumpu, josta entisinä aikoina oli louhittu graniittia.
Eräänä toisena yönä heräsin siihen, että mielestäni joku ilkkuen nauroi sänkyni alla, ja olin siinä varmassa uskossa, että paholainen ison käärmeen hahmossa kiemurrellen makasi siinä vaanien minua. Kauhusta sykähtävin sydämin piilouduin patjoihin, kunnes aamun sarastaessa kuulin ihmisten liikkuvan pihalla, jolloin uskalsin nousta paetakseni makuuhuoneesta. Koitti sitte ripillepääsypäivä.
Sill' yli mennä kun mielivät, niin tuli liitävä lintu, päin vasent' iliolaisten äärt' yläilmojen kotka, kauhea kynsissään veriruskea, viel' eläväinen käärme, mi kiemurrellen vain yhä kiukkua kiehui.
Pitkät käytävät, kiemurrellen huimaavan korkeiden puiden lomitse, johtivat ylös linnanmuotoiseen huvihuoneeseen, josta ihana näköala yli kauniin ympäristön avautui katsojan eteen. Sinne vietiin tavallisesti vieraat kirjoittamaan nimensä ja samalla joskus myös pienen runopätkän tahi lauselman siellä olevaan muistokirjaan.
Kristus sanoo: »Jokainen, joka tahtoo henkensä vapahtaa, hän hukuttaa sen, mutta joka henkensä hukuttaa minun tähteni, hän vapahtaa sen.» He seisoivat nojautuneena verannan puitteita vastaan. Heidän jalkainsa alla avautui syvä, jyrkkä laakso, jonka pohjalla virta kiemurrellen eteenpäin luikerteli. Kuu oli taivaalle noussut, ja sen kelmeässä valossa näytti seutu aaveitten synkältä asunnolta.
Se kiehuu ja sihisee pyreitten halkeillessa ja alkaa sitten levottomasti lainehtia. Mutta keskivesi kiitää eteenpäin kuin musta käärme kiemurrellen. Joku pohjakivi sattuu sen tielle. Se hajaantuu, kuohahtaa kahtia. Toinen osa menee yli, ja kivi peittyy näkymättömiin; hetkeksi vain siinä syntyy valkoista sekamelskaa ja pohjasta nousee ruskeata, uhkaavaa mujua.
Hän käärmettä ja käärme häntä katsoi; haavasta toisen, toisen suusta savu sakosi vahva, yhteen kiemurrellen. Nyt vaietkoon Lucanus kertomasta Sabelluksen, Nassidiuksen hätää ja kuulkoon kuvaa tätä kummempata! Ja vaietkoon Ovidius kohtaloista Kadmuksen, Aretusan: kyyksi toisen, lähteeksi toisen jos hän muuttaa, häntä kadehdi en.
Ilpolasta päin näkyi lahden rantaa kiertäen tulevan pitkän pitkä jono kansaa, peittyen välistä puiden taa, kiemurrellen ylös kirkolle tuovaa tietä, ensin miesten harmaa jono, sitten naisten sininen. Kun eellimmäiset olivat saavuttaneet kirkon aidan, olivat viimeiset vielä alhaalla puolimatkassa. Mistä oli yht'äkkiä ilmaantunut tänne tuo väen paljous?
Leveä salama leimahti silloin tällöin ympäri koko taivaan, kiemurrellen mustien metsikköjen päällitse ja viilsi kuin hirveä turkkilainen kourusapeli taivaan ja veden erillensä. Mutta muutoin oli ilma tyyntynyt, ei ainoatakaan tuulahdusta liikkunut raskaassa ilmassa. Haudan hiljaisuus painoi koko luontoa, maa oli märkä ja liukas sateesta ja virkistynyt ruoho tuoksusi tuoreemmin.