United States or South Georgia and the South Sandwich Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ehkä myöskin tahtoisitte kuulla jotakin kirjailia-toimestani. Sen ensimmäinen alku ilmaantui, kun elin kahdeksatta vuottani, seuraavassa ranskan-kielisessä värsypätkässä, jonka sepitin kuulle: O corps céleste de la nature! Ja näin jatkoin minä nuorena kauan aikaa tuollaisia ylevään suuntaan pyrkiviä sepustelemisia, joita lukemasta tahtoisin säästää vihollisianikin, jos minulla joitakuita olisi.
»En minä teille hymyile, vaan hymyilen ma muulle, Luojan taivaalle, tähdille ja päivälle ja kuulle. Kaikki, kaikki niin kaunihilta nyt silmähäni näyttää, rintani riemu, hartaus sekä rukoukset täyttää.» Mutta Lumikin mieli yhä on epäilyksen vanki. »Tekö rukoilette, te, joka kiellätte Jumalanki?» »Kuka on sitä sanonut? Ei suinkaan isä?» . »Ei, vaan tytöt kauppamiehen, joilta tietoni kaikki veivaan.»
Minä, jonka kaikki aika on pyhitetty tutkimuksiin ja kuulle?" "
Ophelia, kallis sisko, varo tuota; Ja lempes jälkijoukoss' aina pysy, Himojen vaaroist', iskuist' etähällä. Sive'in impi on jo tuhlaavainen, Jos kuulle sulonsa hän paljastaa. Parjaajan ruoskaa puhtainkaan ei vältä; Syö usein mato kevään kukkaset, Viel' ennenkuin ne silmikostaan puhkee; Ja nuoruudenpa raittiiss' aamukasteess' On ilmanhengen myrkky tarttuvaisin. Siis varo!
Kuinka harvoin järkevä mies erehtyy muihin asioihin nähden, johon hän sopii, jossa hän voi onnistua; mutta annapas hänen vaan kerta eläissänsä juoda runonsepityksen viehätystä, kuinka tämä taikavoima lumoo hänen järkensä! kuinka pitkä aika kuluu, ennenkuin hän voi uskoa että maailma ei ota uskoaksensa hänen sanaansa, kun hän huudahtaa auringolle, kuulle ja tähdille: 'Minäkin olen runoilija! Ja kuinka kova on hänen tuskansa, kun hän vihdoin viimein tulee siihen vakuutukseen että on vallan yhdentekevä onko hän tahi maailma oikeassa.
Tyttö: Lauloin yölle, lauloin tähtösille, kyllin lauloin kuulle kalpealle. Miks en laulais kerran auringolle, sulle, sydämeni päivänkulta? Poika: Lauloin rakkautta onnetonta, kyllin lauloin lemmen kyyneleitä. Miks en laulais kerran onnellista osaa rakastavan onnen myyrän? Tyttö: Lauloin mieron linnun lehtipuita, kyllin lauloin vierahitten viitaa.
Kattoi pöydän, käänsi paistit, kaasi kaljaa tuoppiin. Hymy kiersi silmihin ja nauru poskikuoppiin. Tapahtunut tuolla oli kirkon kaarten alla äsken ihan ihmeellistä ja outoa hälle vallan. Suudellut oli mestari häntä kaksi kertaa suulle. Oi, miten paljon puhumista nyt hällä ois ollut kuulle! Isä ei mitään tietänynnä. Isä, isä parka! Kesken taloustoimiansa kamariin hän karkaa,
Kasvoissa oli tuo puhdas ja sileä kuulle, joka saippuan ja partaveitsen jäljet ilmoittaa. Kellot pamahtivat soimaan, nyt oli lähdettävä. Rippilapsille oli sijaa säilytetty ensimmäisissä penkeissä alttarin luona, pojille oikeaan, tytöille vasempaan. Kirkonpalvelija osoitti heille paikat ja sulki penkkien ovet heidän jälkeensä.
Noin se tähti lausueli: "Oisin nähnyt, en sanoisi; Poikasipa loi minunki, Loi pahoille, ei hyville, Kesäksi katoamahan, Sykysyllä syntymähän, Kylmillä kimaltamahan, Pimehillä pilkkumahan." Astua ajattelevi, Käyä kääpäröittelevi; Kuuhut vastahan tulevi, Niin kuulle kumarteleksen: "Oi kuuhut Jumalan luoma! Etkö nähnyt poiuttani, Kullaista omenuttani, Hopiaista sauoani?"
Eipä neiti mennytkänä, Tuon neiti sanoiksi virkki: "Tok' en Kuulle mennetkänä, Kuuli' on kumma katsantonsa, Muotonsa monennäköinen: Milloin kaita kasvoiltansa, Milloin liiaksi leviä;