United States or Falkland Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ohoh kullaista kyläistä, maan parasta paikaistani! Nurmet alla, pellot päällä, keskellä kylä välillä; kylän alla armas ranta, rannassa rakas vetonen: se sopivi sorsan uia, vesilinnun vieretellä." Siitä joukko juotettihin, syötettihin, juotettihin liioilla lihamuruilla, kaunihilla kakkaroilla, olu'illa ohraisilla, viertehillä vehnäisillä.
Veljensä veräjän suulla vemmelpuuta veistelevi: "Mitä itket, sisko raukka, sisko raukka, neito nuori?" "Onpa syytä itkeäni, vaivoja valittoani! Sitä itken, veikko rukka, sitä itken ja valitan: kirpoi sormus sormestani, helmet kaulasta katosi, kullansormus sormestani, kaulasta hopeahelmet." Sisko sillan korvasella vyötä kullaista kutovi: "Mitä itket, sisko raukka, sisko raukka, neito nuori?"
Se oli kylki kyllä lämmin, ku oli vasten vaippojansa; ku oli nuorta neittä vasten, vasten kullaista kuvoa, se oli kylki kylmimässä, oli hyyksi hyytymässä, meren jääksi jäätymässä, kiveksi kovoamassa. Sanoi seppo Ilmarinen: "Ei tämä hyvä minulle! Vienen neien Väinölähän Väinämöiselle varaksi, polviseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi." Viepi neien Väinölähän.
Läksi emo etsimähän Olutveellä otraisella, Kakraisella kannikalla, Leivällä rukehisella. Etsi pientä poiuttansa, Kullaista omenuttansa; Eip' on löyä poiuttansa, Kullaista omenuttansa. Läksi veikko etsimähän Olutveellä otraisella, Kakraisella kannikalla, Leivällä rukehisella. Etsi pientä vellyttänsä, Kullaista omenuttansa; Eip' on löyä vellyttänsä, Kullaista omenuttansa.
Orjat lietsoi löyhytteli, palkkalaiset painatteli kintahattomin kätösin, hatuttoman hartioisen. Itse seppo Ilmarinen ahjoa kohentelevi, pyyti kullaista kuvoa, hope'ista morsianta. Ei orjat hyvästi lietso eikä paina palkkalaiset. Se on seppo Ilmarinen itse loihe lietsomahan.
Otti noita kultiansa, valitsi hope'itansa sykysyisen uuhen verran, verran talvisen jäniksen. Työnti kullat kuumentohon, ajoi ahjohon hopeat, pani orjat lietsomahan, palkkalaiset painamahan. Orjat lietsoi löyhytteli, palkkalaiset painatteli kintahattomin kätösin, hatuttoman hartioisen. Itse seppo Ilmarinen ahjoa kohentelevi, pyyti kullaista kuvaista, hope'ista morsianta.
Rapasihen etsimähän, Etsi pientä poiuttansa, Kullaista omenuttansa, Hopiaista sauoansa, Alta jauhavan kivosen, Alta juoksevan jalaksen, Alta seulan seulottavan, Alta korvon kannettavan, Puiten puut, jaellen ruohot, Hajotellen hienot heinät. Etsi pientä poiuttansa, Eipä löyä poiuttansa, Kullaista omenuttansa, Hopiaista sauoansa.
Kuippana metsän kuningas, Havuhippa, halliparta, Metsän ehtoinen emäntä, Metsän armas antimuori, Pane kulta kulkemahan, Hopia vaeltamahan, Kullaista kujoa myöten, Hopiaista tietä myöten, Kultaisehen kuppisehen, Hopeisehen hohtimehen! Aja vilja vikkelästi, Metsän karja kapperasti, Rakettuihin rautoihini, Tiettyihin teräksihini!
Etsi pientä poiuttansa, kullaista omenuttansa, hope'ista sauvoansa alta jauhavan kivosen, alta juoksevan jalaksen, alta seulan seulottavan, alta korvon kannettavan, puiten puut, jaellen ruohot, hajotellen hienot heinät. Viikon etsi poiuttansa, poiuttansa, pienuttansa.
Vaikka olikin uudessa paikassani ystävällinen vastaanotto, tuntui kumminkin "kylmältä kyläinen koti." Silloisia tunteitani olisivat hyvin sopineet kuvaamaan kantelettaren säkeet: "Ohoh kullaista kotia, Armasta isän eloa! Jos oli leipeä vähemmän, Niin oli unta viljemmältä." tai: "Korea kotoinen leipä, Jos on täynnä tähkäpäitä; Vihavainen vieras leipä, Vaikka voilla voituohon."