United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tyttö oli kotoisin Venetsiasta, tuonut hyvin nuoret sulonsa Müncheniin maalarien joukkoon, tutustunut siellä Appeliin, vienyt hunningolle hänen terveytensä, äidinperintönsä ja taiteensa niin nopeasti kuin mallitytön sulot voivat. Appel ei jaksanut ravistaa häntä itsestään irti. Ylhäinen perhe oli viimein ostanut hänelle talon Venetsiassa jossa hänen oli määrä maalailla.
Kahdenkymmenen vuoden iässä ovat hänen sulonsa täyden kehityksensä saavuttaneet ... muutaman vuoden perästä alkaa niistä ensi verevyys kadota ... vielä moniahta vuosi, ja ne ovat vain kauniita jäännöksiä ... kuluu sitten taas muutamia vuosia, niin lähentyy hänen muotonsa jo sitä, mitä me muorin nimellä kuvittelemme mielessämme ... sitte siirtyy hän ikäjaksoon, jona vanhuus sumentaa silmänloisteen ja uurtelee ryppyjä otsaan.
Ophelia, kallis sisko, varo tuota; Ja lempes jälkijoukoss' aina pysy, Himojen vaaroist', iskuist' etähällä. Sive'in impi on jo tuhlaavainen, Jos kuulle sulonsa hän paljastaa. Parjaajan ruoskaa puhtainkaan ei vältä; Syö usein mato kevään kukkaset, Viel' ennenkuin ne silmikostaan puhkee; Ja nuoruudenpa raittiiss' aamukasteess' On ilmanhengen myrkky tarttuvaisin. Siis varo!
Tämän vartalon minä pelkään, että se on kadottanut sulonsa, vaan se on vielä sinun, ja kerta sinä sanoit, että sinä rakastit sitä tämän vartalon he olisivat pilkanneet ja teloittaneet, tämän lumivalkoisen poven he olisivat repineet ja raadelleet, ja tämän lämpimän veren, joka liikkuu ainoastaan sinua varten, tämän lämpimän veren tulvan julma Jabaster olisi vuodattanut vanhan kostonsa alttarilla.
Hänen arkatuntoinen luontonsa ei voinut helposti poistaa tuon tuskan-paikan hirveätä vaikutusta. Niinkuin hän uneksi, samoin hän ajattelikin ja isää suretti, kun hän kuuli poikansa aina puheissaan mainitsevan kuolemaa ja hautaa. Turhaan koettiin jos jotakin apukeinoa, jolla poikaa huvitettaisiin. Huvitukset olivat kadottaneet sulonsa. Hän piti liian vähän väliä niillä.
Oi, ällös siis sä konsaan, nuorukainen, Valoa väsy vastaanottamaan, Valoa Herran sekä aikakauden, Valosta kevät sulonsa saa vaan! Lapsoiseksi pieneksi Tahtoisin taas päästä, Lapsuuskotiin lauhahan Päästä myrskysäästä. Lapsensilmin maailmaa Katsovani soisin! Oi, jos, oi, jos uudestaan Lapseks tulla voisin! Lapsen pieni maailma Puhta'utta loistaa... Hellyys, lempi ... enkelit Vaarat tieltä poistaa.
Yksipuolisuutta peljätessämme emme taida yhtä lajia näistä toistansa paremmaksi kiittää. Jokaisella lajilla on omat sulonsa ja kauneutensa, niin esimerkiksi lastenki lauluilla, joita luetaan ensimäisen kirjan lopulla.
Mutta minusta näyttää, kuin joka ijällä olisi sulonsa: hopeanvalkoiset hiukset seitsemänkymmenen-vuotisella ovat yhtä kauniit kuin kullankeltaiset seitsemäntoista-vuotisella. Ainoastaan sen kautta että kauneutta pyydetään pysyttää toisesta ikäkaudesta toiseen, se näyttää menevän hukkaan.
Kun kerran kevät tulisi, Suvi luonnon lämmittäisi, Saisi Suomikin sulonsa, Isänmaammekin ilonsa, Luonto loisi laulurinnat, Luonto laulajat tekisi. Suomen kieli, Suomen mieli Loisi soittoja somia, Jotka kauvas kaikuisivat Oman Suomemme sulona, Ilona, imantehena. Syntyi 9/12 1817 Ylivieskassa; tuli ylioppilaaksi 1838 ja vihittiin papiksi 1842.
Niin viehättäviä olivat nuo seitsemän sisarta, kun he seisoivat synkässä holvissa, ilman mitään muuta pukua kuin valkosilkkiset levättinsä, että heidän sulonsa liikutti kuolemattomien sydämmiä. Ukkonen jyrisi, maa vapisi, holvin seinä halkesi ja halkeamasta ilmestyi metsästäjäksi puettu mies, jousi ja vasamat kädessä, jota kuusi hänen veljestänsä seurasi.