United States or Liberia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aliina kiintyi katselemaan muutamia punakantisia kirjoja ja kysyi erikseen Hiljalta: Luetaanko näitä kirjoja kansakoulussa? Ei näitä lueta siellä, sanoi Hilja naurahtaen Aliinan tietämättömyydelle.
Mutta nähtyään ettei navetassa-olo tullut olemaan niinkään »tarsimista», vaihtoi Vappu juonensa sisältöä ivailemalla, että pitää nyt toki laittaa varjostimet navetan ikkunoihin ja maalauttaa lattia, jotteivät »ryökkynän» hameen helmat likaudu. Ei koskaan olleet Aliinan mielestä viikot kuluneet niin hitaasti kuin sinä syksynä.
Viimein hän pyyhki silmänsä ja koetti äidin huomaamatta päästä sänkyynsä. Mutta sepä ei oikein onnistunut. Mikä sinulla on? kysyi äiti katsahtaen Aliinan punastuneihin silmiin. Kävin saunan uunia kohentamassa, vastasi Aliina matalalla äänellä. Eikö siellä navetassa ollutkaan työtä? Aliina yrähti jotakin vastaukseksi, joka ei ollut minnekään päin, sillä hänestä oli vaikeata valhetella.
Aliinan kasvot tulistuivat, ja hän ihan sähähti vihasta kun sanoi: En tarvitse ... minulla on. Ristjaan alkoi poistua ja leventeli mennessään: Luulet olevasi hyvinkin korkeasta ko'ista, mutta kyllä minä semmoisia saan. Aliina oli hyvillään, kun ei tätä kohtausta ollut Augusti kuulemassa, hän oli juuri vähää ennen tunkeutunut lippuja ostamaan.
Aliinan mielestä oli Hiljan kirjeessä nyt niinkuin ennenkin se vika, että niissä melkein aina viittailtiin poikiin ja sulhasiin. Muuten ei tuo oppiesitys ollut hulluinta, olihan se samaan suuntaan kuin hänen omansakin. Mutta ei hän rupea siihen suostumaan, ennenkuin kysyy Iidalta, joka sen parhaiten ymmärsi ja joka ei koskaan kirjoittanut sulhasista.
Täällä sai monta uutta tuttavaa, tyttöjä jos poikiakin, joista viimeksimainituista eräs poika ennätti päästä Aliinan sydämen ystäväksi ja valtasi mielen ensimmäisen rakkauden koko voimalla. Tuo rakastetuksi tullut oli sieltä sukulaistalon läheltä, Hiljan sulhasen veli.
Leipurinkin tyttäret kuulivat kysymyksen ja vanhempi veti salaisesti suunsa nauruun, mutta nuorempi, Iida, otti asian vakavammalta kannalta ja alkoi selittää, että on heillä niitäkin kirjoja, hän kun parhaillaan käy vielä kansakoulua, ja toi pienestä kirjahyllystään useita Aliinan katseltavaksi.
Keskiosaan tuli samoja asioita kuin Iidallekin, nimittäin kansakoulusta ja arpajaisista. Ja niistä kirjoittaessaan ei enää kuulunut unhottamisvalituksia. Aivan välttämättömänä asiana teroitti hän, että Augustin on ostettava ja tehtävä arpajaisvoittoja ja sitten itsensä tuotava ne Aliinan kotiin.
Ja nämä ystävälliset hetket opettajain seurassa olivat Aliinan mielestä tavallista suurempiarvoisia, kun ne eivät jakaantuneet monelle, vaan sai omistaa yksinään itselleen. Se kasvatti jonkinmoista itserakkautta, ei kumminkaan niin suurta, että olisi toivonut toisten jäävän osattomiksi kaikesta.
Mutta se ajatus täytyi heittää ja mennä Saliniin. Pihaan päästessä tuli Iida vastaan. Sekin oli palannut takaisin, kun huomasi Aliinan eronneen, ja käynyt kotonansa kyselemässä, olisiko sinne tullut. Mutta kun ei siellä oltu nähty, tuli Iidalle hätä, ja hän oli tulossa etsimään. Jenny-neitikin oli sattunut kuulemaan Iidan kyselemiset ja tuli uteliaana katsomaan.