United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
En, en, Juha lähdetään vain en minä ole sinua kuolevaksi toivonut. Juha viittasi kädellään, niinkuin: elä sinä ... kyllä minä ... ei se siitä enää parane. Marja astui venheeseen ja aikoi mennä perään. Rupea kokkaan, niin on parempi lapsen kanssa. Itse asettui hän alahangoille soutamaan. Marja pani lapsen kokkaan ja tarttui airoihin. Anna olla, kyllä minä soudan.
Arkun saavuttua minä tietysti soudan laiturin viereen. Miksette souda tänne ennemmin? Siksi että ... yksinäisen tytön on vaarallinen joutua tekemisiin rantajätkien kanssa tähän aikaan vuorokaudesta. Tyttö-parka!... Minä olen teidän turvananne... En ole mielelläni tekemisissä kenenkään kanssa... Kiitän kuitenkin hyvästä tahdostanne... Jos saan olla rauhassa, on kiitollisuuteni kaksinkertainen.
Soudan vaikka kaleereilla, vaikk' ois venhe pashan tuo: oi, jos vain tän yön mua viehtää huiluin vieno itkuvuo! Tämän yön, vain tämän tahdon riemuin viettää muistojain: Suleimasta unelmoin ma, hänen ääntään kuullessain! Haipuu äänet, yö se päättyy, aamukoi luo valoaan, kauas aavikkoon ma lähden erakoksi erämaan! Oi, Amaryllis! Herää jo, hieno! Tyyni on tieno, vilppainnaan.
Astun venheeseeni, suvannot soudan, kosket sauvon, selät lehtipurjeessa viilettelen, kannakset kaitaiset yli kiskon. Haen hiljaisen poukaman, kuusen alle majani kyhäisen, siellä kanneltani soittelen, siellä laulujani laulelen, ja kun kuolen, on taivaani minullakin. Tahdotteko kuulla laulua Jorman taivaasta? Tahdomme, laula, laula?
Tahdotko koettaa, vaihdetaan, ota sinä vapa, minä soudan? Kiitos, mutta kyllä minä yhtä mielelläni soudan itse. Soudamme siis taas, laskemme niin alas kuin uskallamme siihen, missä niska alkaa viedä vettä kiivaammin, samalle linjalle kuin äsken.
Eikö helvetissä ... olisit antanut minun olla ruuhessani, jossa tulinkin ... ruuhessani minä istun ja soudan vaikka kuinka päissäni ... te sen vielä varastatte. Eihän me toki naapurin ruuhta.... Miksei tässä ole porttia eikä edes veräjää? Ettekös te itse naulannut sitä kiinni? Niin teinkin.... Emman kanssa naulattiin. »Naulataan niin, ettei sitä härkäkään puske kumoon», sanoi Emma.
Katsokaahan nyt, nauroi tyttö, eihän tämä nyt ollenkaan vetele. Eihän nuori herra osaa ollenkaan airoja hoitaa. Miksette souda? Siksi, että sinua katselen, vastasi nuorukainen viattomasti, mutta kuitenkin niin lämpimästi, että neitosen posket sävähtivät tulipunaisiksi. Antakaa minulle aironne; minä soudan paremmin kahdella. Souda sinä, niin minä pidän perää!
Mölhönen laskeusi parhaammalle istuimelle ruuhen keskellä; Vaaranen taas sanoi ukolle: "minä soudan ukkoseni, minulla on nuoremmat kädet." "Ei! kiitoksia paljon, minä olen vanha ja tottunut." "Kun tahdotte, ukkoseni, mutta taidamme kuitenkin järvellä vaihettaa. Onhan kumminkin virstan matkaa järven poikki." "Niin on!"
En tiedä niin tarkoin, mutta kahdeksatta kymmentä jo käyn ja käyn kunnialla, sillä minä en voi vieläkään tulla niin päihini, etten pysyisi pystyssä, paitse talvella kaljamalla, sillä kaljamalla minä en enää pysy kohdallani kahdella jalalla neljällä kyllä ... ja sehän on sama, kunhan ruuheen pääsee.... Ruuhessa minä pysyn ja istun ja soudan, niin etteivät koskaan tiedä, olenko päissäni vai enkö.
Poies multa silmäinsä loiste ijäksensä meni. Soudan, soudan viherjää vettä, kuuntelen laulua laineen. Turhaksi tunnen elämän onnen, turhaksi maallisen maineen. Olipa mullakin köyhällä kerran kartano kauneinta kultaa. Nyt on mulle maailma kaikki mustaa turvemultaa. Soudan, soudan viherjää vettä, ruuheni vaipuu, vaipuu. Hiljaa, hiljaa solisee viileen lainehen laulava kaipuu. SUVILEMPE