Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
JUSSI. Minun täytyy päästä pois, mamma, heti, paikalla. ELISABETH. Viivy huomiseen tai ylihuomiseen. Kaikki voi vielä muuttua. JUSSI. Elkää pyytäkö, mamma, en minä saata. ELISABETH. Mutta vaatteesi, tavarasi? JUSSI. Lähettäkää ne Helsingin asemalle. HANNA. Jussi, odota, minä lähden mukaan. JUSSI. Kotoa pois? Mitä varten? ELISABETH. Seuraa vaan häntä. Sinä teet oikein, Hanna.
HANNA. Eikö minulle sitte aukeaisi mitään mahdollisuutta? Eikö milloinkaan? ELISABETH. Rakas lappi! JUSSI. Elä ole pahoillasi, Hanna. Kyllä minä pidän sinusta huolen. HANNA. Hyvä Jussi! Sinulla on tarpeeksi huolta vielä omasta tulevaisuudestasi. JUSSI. Yksi vuosi enää jäljellä, eikö niin? ELISABETH. Yksi vuosi. JUSSI. Sinä tulet lopettamaan jatko-opiston, luota siihen.
ELISABETH. Tukeni Edward oli; hän on poissa. LAPSET. Tukemme Clarence oli; hän on poissa. HERTTUATAR. Tukeni kumpikin; he ovat poissa. ELISABETH. Moist' onko tappiota leski tehnyt? LAPSET. Moist' onko tappiota orpo tehnyt? HERTTUATAR. Moist' onko tappiota äiti tehnyt? Voi! Minä äiti olen näiden tuskain: Mun yhteist' on, mut heidän osittaista.
PASTORI. Välistä täytyy niin tehdä, kun Jumala vaatii. Abraham oli ennen valmis uhraamaan poikansa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi. ELISABETH. Jumalako vaatii? Jospa erehdyt? PASTORI. Sinä epäilet? Mutta eihän sovi sitä ihmetellä. Sinä et ole milloinkaan ollut oikein luja uskossasi. ELISABETH. Minua pelottaa tuo »luja usko», kun se niin usein on vienyt kristityitä suuriin erehdyksiin.
Hän kuoli vuonna 1850. Oli avioliitossa ensiksi vuodesta 1810 Sara Cuthbergin kanssa, joka kuoli 1838, sekä toiseksi Elisabeth Krausen kanssa, syntynyt 1815, kuollut 1889.
ELISABETH. Minä en suinkaan tahdo häntä puolustaa. Mutta arvelen kuitenkin, että itse hän, raukka, saa kärsiä seuraukset. PASTORI. Niin saakin, se on varma. Minä tuon hänet kotiin samaa kyytiä kuin hän on mennytkin. Ja sitten tulee tässä toinen kurssi. ELISABETH. Kuinka niin toinen? PASTORI. Ei hellyyttä enää hiventäkään eikä heikkoutta. Kovaa kuria vaan ja ankaraa silmälläpitoa.
RICHARD. Sano, mahtikuningatar hänest' elpyy. ELISABETH. Nimeään itkevä, kuin äitinsäkin. RICHARD. Rakastan häntä ijät päivät, sano. ELISABETH. Kuin kauan nämä iät päivät kestää? RICHARD. Sen, minkä sulo ikä armahalla. ELISABETH. Kuin kauan armahalla sulo ikää? RICHARD. Niin kauan kuin vaan taivas suo ja luonto. ELISABETH. Niin kauvan kuin vaan horna suo ja Richard.
MARTHA. Minäkös niitä kaikkia muistan. ELISABETH. Jotain kumminkin. Koettakaa, ettekö voisi ? MARTHA. Hän vaan oli tuskainen kovin, että uhkasi jo mennä järveenkin. PASTORI. Siinä sen kuulet! MARTHA. Ka, minkätähden minä en muistaisi? Eihän siitä ole pitkää aikaa kulunut. PASTORI. Uskotko nyt? ELISABETH. Mitä meidän on tehtävä, Henrik? PASTORI. Menemme ulos etsimään, joka mies. Marthakin.
Washingtonin kunniaraha loisti hänen rinnassansa, ja Elisabeth tiesi aivan hyvin, että hän ainoastaan suurissa juhlatiloissa kantoi tätä kunnianmerkkiä. Mutta vanhan päällikön koko ulkomuoto oli tavallista enemmän koristettu ja muutamissa suhteissa kammoa herättävä. Pitkä, musta tukka oli koottu päälaelle eikä, niinkuin tavallisesti, peittänyt hänen korkeata otsaansa ja ankaran teräviä silmiään.
RICHARD. Niin totta hankkeeni kuin onnistukoot Ja tämän verisodan vaaratoimet, Niin totta hyvää enemmän suon teille, Kuin mitä pahaa olen teille tehnyt. ELISABETH. Mitäpä hyvää taivaan kasvot kätkee, Jonk' ilmisaanti hyväks olis mulle? RICHARD. Lapsenne voivat nousta, arvo rouva. ELISABETH. Pään menoksiko mestauslavalle?
Päivän Sana
Muut Etsivät