Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Kirkonkirjojen tietojen mukaan, jotka ovat viime vuosisadan alkuvuosien aikuisia, oli Juteinin äiti Wesunnin kartanon Eerolan vuokraajan tytär Elisabeth Juhontytär ja oli syntynyt 1751 sekä kuoli lokak. 22 p. 1816.
Mikä päähän pistää, sen hän tekee. ELISABETH. Sinä kuvittelet turhia, Henrik. Ja pelkäät suotta. Ajattelehan tyynesti asiaa. Joko minä saan viedä kahviverstaat pois? ELISABETH. Kuulkaa, Martha! Millä mielellä oli Maiju täällä tänä aamuna? MARTHA. Milläkö mielellä? ELISABETH. Niin tarkoitan puheliko hän mitään? MARTHA. Puhelihan hän. Paljonkin. ELISABETH: Mitä hän sanoi?
Jos käskee minun tulemaan heti entä sitten? Mitä sanovat pappa ja mamma? Ja Hanna ja Jussi? Ja kaikki muut? Mitä ne sanovat? Eiköhän vaan tullut »Elias Lönnrot», koska siellä vossikat niin ajavat rantaan? MAIJU. Tehty mik' on tehty! Kirje on laatikossa, en sitä enää saa takaisin, vaikka tahtoisinkin. ELISABETH. Kuuletko sinä? MAIJU. Mitä mamma sanoi?
JUSSI. Me jo tiedämme. Maiju kertoi. ELISABETH. Ja mitä teette? Tuletteko mukaan? Ei, mamma! TEUVO. Emmehän me osaa ommella edes emme ole käyneet yhteiskoulua. ROUVA SAV
MARTHA. No, sen pitää rouvan laittaa pian. ELISABETH. Niinhän olisi tarkoitus. Mutta nyt varmaan joku tulee? MARTHA. Herra Jumala, jos tähän vielä vieraita lykkää ELISABETH. Martha, Martha! Kuinka on toinen käsky? MARTHA. Sitähän minä tässä jouvan muistelemaan. Mamma, mamma, minä sain kirjeen Jussilta. Ette usko, mitä hän kirjoittaa, hyvä ihme, kuinka hauskaa, minä ihan kuolen ilosta.
Sanaa ei lueta, saarnaa kuunnella, sakramenttiä ei nautita. Yhteiskunnassa ja valtiossa liikkuu hajoittavia aatevirtauksia. Niitä täytyy pontevasti vastustaa, muuten kukistavat kirkkomme tykkänään. ELISABETH. Vastustaa, niin. Mutta millä tavalla? PASTORI. Etupäässä sanomalehtien kautta. Niillä on mahti ja valta nykyaikana. Ne ne ohjaavat yleistä mielipidettä.
ELISABETH. Sielu parka, En onneasi karsaa; mulle mieliks
Pappa ei saa minua siihen, ei vaikka ! Mutta kyllä hän minua nyt kiusaa, luultavasti, kaiken kesää. En tiedä kuinka siitä tekisi lopun. ELISABETH. Tuskinpa hän kiusaa, jos kerran varmasti päätät. Eihän pappa voi sinua pakoittaa. Tulisit muuten syömään nyt, siellä perunat jäähtyvät. JUSSI. Ei minulla ole nälkä, enkä minä välitä.
Tässä yhteydessä olen ajatellut sinua monta kertaa joka päivä ja tahtonut kirjoittaa, mutta eipä se vain ole tullut tehtyä». Välistä kun olin näiden ystävysten kodissa, oli Ida Falbe-Hansen poissa ja Elisabeth Grundtvig yksin kotona. Silloin minä aina pyysin häntä kertomaan menneistä ajoista, elämästä Tanskassa hänen lapsuudessaan ja erittäinkin hänen suuresta iso-isästään.
ELISABETH. Hannanko keskeyttää? Mutta sehän on mahdotonta. Nyt, kun hänellä on vaan vuosi jäljellä. PASTORI. No niin, vuosi jäljellä! Mutta mitä se häntä oikeastaan hyödyttää? Opettajan paikkaa hän tuskin saa kilpailu on jo siksi suuri. Ja muussa tapauksessa ei hän niillä tiedoillaan tee juuri mitään. ELISABETH. Hanna raukka! Kuinka hän mahtaa tulla tästä pahoilleen. PASTORI. Hm ikävä kyllä.
Päivän Sana
Muut Etsivät