Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Vanha soturi kumartui eteenpäin, nojasi kyynäspäät polviansa vastaan ja näytti jäähyväisiksi silmäilevän laaksoa joka siinti esiin sumusen ilman läpi, joka paksuni paksunemistaan savusta, niin että Elisabeth ainoastaan suurella vaivalla voi hengittää.
Teit' auttaa voi hän moneen oiva virkaan Ja sitten kieltää osanottonsa, Sanoa vaan: se ansion on palkka. Mit' ei hän voi? Hän voi niin, totta, huolla RIVERS. Mitenkä? Huolla? GLOSTER. Mitenkä huolla? Huolla kuninkaalle, Somalle kelpo poikamiehelle. Niin hyvää kauppaa mummonne ei tehnyt. ELISABETH. Lord Gloster, liiaks sietänyt jo olen Tuot' ivaa katkeraa ja raakaa herjaa.
Yksin ei kaupungille milloinkaan ja lukkojen taakse, kun lähdemme kotoa pois. ELISABETH. Elä mene, Henrik liian pitkälle. Semmoista vankeutta hän ei voi sietää. PASTORI. Niin minä kyllä arvaan, että sinä asetut puolelle. Mutta se ei auta, elä koetakaan, minä varoitan jo ajoissa. Tarpeeksi kauan olet sinä saanut häntä hemmotella. Nyt näet, mihin se on vienyt. Kaikki lapset olemme menettäneet.
Eikö mamma muista, kuinka he silloin yhdenkin kerran väittivät Anni Tavastin ja Olga Nyströmin ELISABETH. Ooh, tuo vanha juttu! MAIJU. Niin, ja se oli kaikki pelkkää valhetta, minä tiedän sen ihan varmaan, pelkkää valhetta kaikki tyyni! ELISABETH. Elä käytä semmoisia sanoja kuin »valhetta». He erehtyivät MAIJU. He valehtelivat, ihan tahallaan valehtelivat, ja sen ovat tehneet monta kertaa.
Minä kustannan, minä hankin rahoja. HANNA. Kuuleeko mamma, kuinka hyväsydäminen hän on? JUSSI. Puhu siinä nyt hyvistä sydämistä! ELISABETH. Mutta millä sinä, Jussiseni, rahoja hankkisit, paremmin kuin Hannakaan? JUSSI. Työlläni. Sepä kumma, ettei tänlainen mies maailmassa työtä löytäisi. Minäpä en ota sinun rahojasi. Jonkun keinon vielä keksin, millä itse pystyn ansaitsemaan.
Savu, paukaus ja silmänräpäyksen hämmästys esti useimpia katsojia heti huomaamasta laukauksen vaikutusta; vaan kun Elisabeth näki vanhan metsästäjän laskevan pyssynperän maahan ja panevan suunsa tavalliseen kuulumattomaan nauruun, tiesi hän samassa, että luoti oli sattunut. Pojat säntäsivät kannon tykö ja nostivat ilmaan kuolleen kalkkunan, jonka pää oli mäsäksi ammuttu.
Siis tässä raskain ota äidin kirous! Se taiston päivänä sua enemmän Kuin koko rauta-asus painakoon! Sua vastaan rukouksin taistelen ma, Ja Edwardinkin lasten hennot sielut Kuiskaavat vihamiehiis innostusta Ja onnen lupaavat ja voiton heille. Verinen olit sinä, veriin nukut; Häpeäss' elit, häpeään sa hukut. ELISABETH. Syyt' enemmän on kiroomiseen mulla, Mut voimaa vähemmän; vaan aamen sanon.
Ja tavaroitamme korjaamaan. ELISABETH. No niin! Minä tulen näyttämään teille laatikot, joihin saatte panna vaatteenne. MAIJU.
Silloin vasta sanoi: »Helsinkiin», ja samassa läksi hevonen ajamaan. Mutta ilman tuo lienee piloillaan. ELISABETH. Kyllä Martha saa korjata kahvilaitokset pois. MARTHA. Pidetäänkö pannua kuumana Maijua varten? ELISABETH. Ei tarvitse. PASTORI. Kuinka tämä on ymmärrettävä? ELISABETH. Minä pelkään arvaavani. Voi, sitä lasta, sitä lasta ! PASTORI. Mitä arvaat?
»Mutta koska olet kaikkien noiden ihmisten teokset lukenut?» kysyin kerran Elisabeth Grundtvigiltä. »Minä olen istunut kirjojen ääressä ja oppinut tuntemaan elämää niistä, sillä aikaa kun sinä olet maailmaa kierrellyt ja oppinut itse elämästä», vastasi hän. Mutta eihän nämä ystävyksetkään aina olleet paikallaan istuneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät