Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
BRAKENBURY. Hyvinpä, rouva; mutta, suokaa anteeks, En tohdi teitä päästää heidän luokseen: Kuningas kovin on sen kieltänyt. ELISABETH. Kuningas? Kuka? BRAKENBURY. Herra protektori. ELISABETH. Jumala moisest' auta kuninkaasta! Hän mun ja heidän rakkautensa väliin Paneeko sulun?
Sillä epäilemättä silloin, kun Elisabeth Juutila, ollen vasta 50:nnellä ikävuodellaan, luovutti talonsa edellämainituille kahdelle pojalleen jaettavaksi ja nähtävästi eleli elämänsä 16 loppuvuotta talosta eläkettä nauttivana.
PASTORI. Mitä tuntuu? ELISABETH. Kuin olisivat vastustajamme jossakin määrin oikeassa. PASTORI. Sinä alat hermostuttaa minua. Hekö oikeassa? Jumalan kieltäjät, epäuskon levittäjät. Ei sitä pitäisi puhua tuolla tavalla, vaikka onkin nainen. No, tuollahan Jussi tulee. Hyvää huomenta! Pitkäänpä sinä olet maannut. JUSSI. Pitkään. Viivyimme kovin myöhään illalla niemellä PASTORI. Paha tapa.
Svend Grundtvigkin ollut. Kyllä siinä jo oli yhden suvun laskuun tarpeeksi. Mutta ei nyt Elisabeth Grundtvigkaan sentään niin aivan viaton tässä suhteessa ollut.
Perällä ovi eteiseen, vasemmalla pastorin huoneesen, oikealla ruokasaliin vasemmanpuolisesta ovesta etunäyttämölle päin ikkuna ja korkeita kasvia. Perempänä seinäkello. Maiju heittelee palloa. Jaha, mamma? ELISABETH. Oletko siellä? MAIJU. Olen, olen. ELISABETH. Tulepa tänne vähäisen. MAIJU. Koht'sillään heti paikalla ELISABETH. Mitä sinä teet siellä? MAIJU. En juuri mitään, mamma.
Papalla ei ole varaa kustantaa sinua enää. JUSSI. Sanoiko hän niin? ELISABETH. Sanoi. HANNA. Ja sikseenkö sitten jäisivät kaikki luvut? Ijäksi päiviä? ELISABETH. En tiedä mitään neuvoa. HANNA. Jospa voisin itse ansaita jollain tavalla? ELISABETH. Millä, hyvä lapsi? HANNA. Jos saisin koti-opettajan paikan. ELISABETH. Ja kaksisataa markkaa palkkaa korkeintaan. Ei sillä säästöjä tehdä.
ELISABETH. Sanoin, että olet tuulihattu. MAIJU. Mutta enpäs ole tuulihattu. Vai olenkosta? Mamma ottaa sen sanan takaisin, muuten en lähdekään. Enhän ole tuulihattu? ELISABETH. No, et ole, et. Menehän nyt! MAIJU. Ja saanko puhella puoli minuttia, jos sattuu joku tytöistä tulemaan vastaan? ELISABETH. Kyllä puoli minuttia, kunhan et enemmän. MAIJU. Ei enemmän, puoli minuttia vaan.
Aamulla leivotaan peparkakut, niin ovat tuoreita ja hyviä heidän tulemaansa. ELISABETH. Pane nyt pois tuo pallo, se minua ihan kiusaa. MAIJU. Panenhan minä. ELISABETH. Suuri tyttö ja viitsii leikkiä vielä aivan kuin pieni lapsi. ELISABETH. Muistan, tietysti. MAIJU. Ettei enää sanota, kun huvituksiin pyrin: »Mitä? Lapsihan sinä vielä olet!» ELISABETH. Niin, mutta sehän on vallan toinen asia.
ELISABETH. Ei, anna hänen syödä. Mitä tahdot, Jussi? minä olen, mamma, lopettanut. JUSSI. Kuule mikä sinua vaivaa? HANNA. Ei mikään. Kuinka niin? JUSSI. Kun mamma sanoo. ELISABETH. Hanna ei itse vielä tiedä koko asiasta. HANNA. Mistä asiasta? Mamma, mistä? ELISABETH. Että sinun nyt, lapseni, täytyy lopettaa kesken jatko-opisto. HANNA. Voi, minkätähden? ELISABETH. Pappa tahtoo.
"Ei, ei, vielä täytyy olla toivossa, te ette voi, te ette saa kuolla." "Millä tavalla voimme sitten pelastua?" kysyi Elisabeth, viitaten tuleen päin taivaallista tyyneyttä ilmoittavalla katseella. "Liekki tulee jo kostean rajan yli, se lähenee hitaasti mutta varmaan. Katsokaa, johan tuo puu tuolla on syttynyt tuleen!" Hän puhui, surkeata kyllä ihan totta.
Päivän Sana
Muut Etsivät