United States or Macao ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kun tulossa-oleva maailmansota alkoi luoda varjojaan, niin hallitus 1910 esitti lakiehdotuksen Volhynian, Podolian ja Kiovan kuvernementtien saksalaisia siirtolaisia vastaan, luuloteltiin, että he Preussin sotaministeriön suunnitelmien mukaisesti olivat asettuneet linnoitusten läheisyyteen, jotka kuitenkin oli rakennettu kauan aikaa sen jälkeen kuin he olivat tulleet maahan Puolasta.

"Niin, herra pormestari", sanoi Swart pitäessään kättään oven lukolla, "mutta nyt minä annan teille hyvän neuvon: Koska te otatte 100 taaleria niin pienestä selkäsaunasta, niin tulkaat ulos meidän kyläämme, siellä sitä annetaan aivan toisenlainen selkäsauna. Hyvästi nyt ja kiitoksia paljon, herra pormestari". Matkaa jatketaan. Swart alkaa laulaa ja Witt rupee pelkäämään Preussin tullia.

Mitä venäläiset kansanedustajat 23 p. heinäk. 1906 Viipurissa päättivät, sen oli 58 vuotta ennen Preussin kansalliskokouksen runkoparlamentti 15 p. marrask. 1848 tehnyt, saamatta kehoituksellaan veronmaksu- ja asevelvollisuuskieltoon vastakaikua kansassa. Samaa tapahtui nyt Venäjällä. Viipurin kehoitus ei ollut taistelun alkua, vain kadettien epätoivon huuto.

Itävallan sotajoukko ei voinut, kaikista parannusponnistuksista huolimatta, kilpailla Preussin sotajoukon kanssa ja Maria Teresia oli kylliksi kärsinyt niistä monista tappioista, jotka hänen sotajoukkonsa oli saanut kestää seitsenvuotisen sodan aikana.

Tuo vanha, onneton kateellisuus on jälleen leimahtanut ilmi. Minne ikinä katsommekin Saksanmaalla, on ympärillämme vihollisia, joiden sotahuuto on: Preussin halventaminen. Aina viimeiseen hetkeen asti olen kaikella tavoin koettanut hyvällä tasoittaa riitaisuudet, mutta Itävalta ei ole sitä tahtonut

Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Preussin kuninkaan Fredrik Suuren aikana oli eräässä preussilaisessa rykmentissä urhokas ja reima ratsumestari, jonka köyhät vanhemmat asuivat Meklenburgissa.

Lähetin Raskalin tiedustelemaan. Hän palatessaan kertoi, että kaupunkiin oli muka saapunut muutamia päiviä sitten se sanoma, että Preussin kuningas on aikonut matkustaa maan läpi, vaan kreivin nimellisenä; mitenkä kansa oli tuntenut Bendeliä muka kuninkaan ajutantiksi ja mitenkä hän sekä minä olimme kumpikin kaikella käytöksellämme osottaneet, että kansa ei ollut erehtynyt suinkaan; mitenkä kansa oli riemastunut kun se sai selville, että kuningas oli todellakin kaupunkiin tullut.

Saksan rannikon asukkaat itäisen Preussin Memel'in kaupungista aina Oldenhurg'in Emden'iin saakka ovat monessa suhteessa hyvin erilaisia; kuitenkin silminnähtävästi näkee, että ne alkujansa ovat olleet sukulaisia. Tämä heimolaisuus ilmautuu etenkin ainaisessa kuhmuroimisessa maalla ollessaan.

Preussin suuri sotaherra, kuningas Fredrik II, istui teltassaan Silesiassa. Hän oli hiljakkoin saanut suuren ja verisen voiton Itävaltilaisista Leuthen'issä; oli haudattu monta tuhatta kaatunutta soturia ja toisten haavat vuosivat verta; monta leskeä itki; moni orpolapsi oli kadottanut tukensa.

Sillä välin lähetetään Benedetti Preussin kuninkaan luo kehoittamaan häntä kieltämään prinssi Leopoldin vastaanottamasta espanjalaista kruunua. Odotan vavistuksella mikä tästä on seurauksena. Kuninkaan vastaus on yksinkertaisesti se, ettei hänellä ole oikeutta kieltää lailliseen ikään tulleelta prinssiltä mitään. Sotapuolue riemuitsee. Asiaa tahdotaan kiihoittaa kireimmilleen.