United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kohtapa mekin tulemme perässäsi, sillä jos eläisimmekin wielä jonkun wuoden ja waikkapa wielä jonkun wuosikymmenenkin, niin se on ijankaikkisuuden suhteen niinkuin pisara meressä. Yksi päiwähän on hänen edessänsä niinkuin tuhannen päiwää, ja tuhannen päiwää niinkuin yksi päiwä; siellä tapaamme toisemme", sanoi isä.
O, kyllä nokkasi näen, mutta en sitä koiraa, jonka eteen sen viskaisin! CASSIO. Minun pitää todellakin luopua hänen seurastaan. JAGO. Totta, Jumala! Tuossa hän tulee. CASSIO. Hän se on ihkainen hilleri ja lemuava lisäksi. Miksi noin aina perässäni kiilit? BIANCA. Piru äitineen perässäsi kiiliköön! Mitä tiesi se liina, jonka äsken mulle annoit? Ja minä hupsu, kun otin sen!
Varo etten saa sitä pistosta päähäni että kaapaisen perässäsi, antamaan sinulle hieman kaupan päälle. TUOMAS. Olkoon hän jo rauhassa, kurja mies. JUHANI. Hän on saanut köniinsä, minä takaan sen. Mutta jättäkäämme tämä hirveästi kynnetty, tuhanteen ristiin viilletty maantiensarka.
Ello, Ello! Pelasta minut, pelasta minut täältä kurjuudesta! Nyt vasta! Nyt, kun itse loassa matelet, nyt kun olet jo minut perässäsi vetänyt. Myöhäistä. Jos tahdot, niin saat rinnallani sijan hirsipuussa. Rakas Ello!
'Pötki nyt tiehesi', sanoin minä Mikolle, 'kyllä minä tätä nyt vähän aikaa hoitelen, ett'ei hän perässäsi pääse. "Mikko kiitti kauppojansa ja juoksi metsään piiloon, jossa arvatenkin nauroi partaansa koko jutulle. Sillä aikaa painiskelin minä nimismiehen kanssa, eikä se ollutkaan mitään lasten leikkiä.
"Sinä menit minua ennen pois, mutta kau'an ei tarvinne varrotaksesi armastasi, hän tulee pian perässäsi. Meidän ei sallittu täällä maailmassa omistaa toisiamme, mutta tuon synkän haudan tuolla puolen tapaan sinun yhtä puhtaana tahi puhtaampanakin, kuin täällä. Puhdas rakkaus on kuin hieno sade, joka kuivilla kesillä virkistää luonnon ja saattaa kaikki uuteen eloon.
Oi, onnellinen Anna, kun sinne olet jo ennättänyt! Pian seuraan perässäsi ... sen suokoon mulle Jumala! Näin istuin minä tunteitteni valtaamana väsyneen haudalla. Ja tähän vuodatin kyyneleitäni ... ne valuivat runsaasti poskiani pitkin alas hautakummulle. Ah, armas Jumala, kuinka minun suruni on suuri!
Sinä olet jo päässyt rauhaan ja lepoon tämän katoowaisuuden murheita maistamasta, kohtapa tulee köyhä, murtunut Kerttusikin perässäsi! Nuo sanat lausui hän puoliääneen, minua ollenkaan huomaamatta. Mutta ne käwiwät kuin puukon pistokset sydämeeni, ja salaman nuolena lensiwät mieleeni sanat: 'täällä sydämessä' ja 'wika on sydämessä'.
Pianhan minä sen tavoitan ja joudun edellesi. Hyvä kun jäljessä pysyisit! Tokihan tuossa kiireessä. Yhdestä aisasta on reki perässäsi tänäkin kesänä, toisen aisan vetäjä kiipeilee Lapin tuntureilla revontulia haistellen. Semmoinen se on sen kahden köyhän kohtalo, osa ja arpa. Mutta köyhä kun pääsee rikkaan kainaloon, niin on kuin herran kukkarossa.
»Mitä sinä nyt siitä itket ... et tarvitse enempi perässäsi talutella», sanoivat ihmiset minulle, mutta itkin minä kuitenkin ja mieleeni alkoi muistua niitä Kantelettaresta opituita lauluja, joita en kaukaan aikaan ollut laulellut. Niitä minä, yksikseni talojen väliä kulkiessani, laulelin enkä pitkään aikaan ajatellut enkä tehnyt muita hävyttömämpiä lauluja.