United States or Iran ? Vote for the TOP Country of the Week !
Maa ja taivas! Muistanko oikein? Niin hän riippui kiinni Isässäni, kuin kiihtynyt vain himo Ois nautinnostaan. Ja sentään, kuukaus vain! Mut pois se aatos! Heikkous, vaimo, nimes! Vain lyhyt kuukaus; rikki viel' ei kengät, Joill' isä-raukan ruumista hän saattoi, Nioben lailla itkein; hän, niin hän, Voi suas! elukkakin järjetön Ois surrut kauemmin, setäni vaimo.
Hän jalkaa polkee Ja huutaa: »Tulkaa tänne, arkalaiset, Te pelvon sikiöt, te, vaikka Roomass' Olette syntyneet!» Hän rautakintaall' Otsastaan veren pyyhkivi ja kulkee Kuin leikkuumies, jonk' ompi määrä kaataa Kaikk' elo, taikka palkattomaks jäädä. VIRGILIA. Otsastaan verenkö! Oi, Zeus, ei verta! VOLUMNIA. Suas, houkka! Kultaisetkaan voitonmerkit Niin miest' ei kaunista.
Edessä teidän armonne, sen arvaan, Hän kielens' alas sydämeensä nielee Ja aatoksissaan haukkuu. EMILIA. Syyt' ei sulla Sanoa tuota. JAGO. Eipä vainen! Ulkon' Olette niinkuin kuvat, kotoisalla Kuin porokellot, kyökissänne pedot, Paheessa pyhät, loukattuina pirut, Hotikot töissä, maaten työtyrit. DESDEMONA. Hyi suas, parjaaja!
OTHELLO. Oo. se konna! CASSIO. Niin pakanallinen ja paatunut! LODOVICO. Täss' ompi toinen kärty kirje; sekin Rodrigon taskuss' oli; nähtävästi Sen tuolle konnalle hän laittaa aikoi, Mut sillä aikaa tuli Jago häntä Lepyttämään kai. OTHELLO. Oo, suas, häijy konna! Kuin sait tuon liinan vaimoltani, Cassio?
Parhaimmasta on muutos katkerin, Pahinkin kääntyy nauruks. Terve siis, Sa tyhjä ilma, jota nyt syleilen! Se koito, jonka pahimpaan sä syöksit, Ei ole mitään tuulispäilles velkaa. Ken tuossa? Kuin kerjäläinen? Oi, mailma, mailma, oi suas, mailma! Jos meit' ei kummat vaihtos harmistuttais, Elämä vanhuuttaan ei koskaan muistais.
CASSIO. Ei vartijaa? Ei ketään? Murhaa! murhaa! GRATIANO. Tuhoa varmaan! Hirveä on huuto. CASSIO. Apua! LODOVICO. Kuule! RODRIGO. Oo, suas, kurja konna! LODOVICO. Parikin voihkausta! Yö on synkkä; Petosta ehkä! Vaarallist' on käydä Päin huutoa, jos apua ei saada. RODRIGO. Avuksi tulkaa, verihini kuolen! LODOVICO. Vait! Kuule! GRATIANO. Yksi tuossa paitasillaan, Kädessä kynttilä ja miekka, saapuu.
Tästä uskollisuudesta rohjenneena, nousi taas Eachin'in masentunut miehuus, ja hän huusi uljaasti clan'insa pillinpiiparille: "Seid suas! s.o. Soita!" Hurja sotamarssi taas käski rynnäkölle; mutta molemmat puolueet lähestyivät toinen toistansa hitaammin kuin ensikerralla, niinkuin miehet, jotka nyt tunsivat ja täydessä arvossa pitivät toinen toisensa urhouden.
EMILIA. Voi sitä hyvää herraa! Cassio parkaa! JAGO. Niin riettaus palkitaan. Emilia, kuule! Kysypäs, miss' ol' iltaisella Cassio. Haa! Vapisetteko? BIANCA. Mun luonani Hän illasti; mut siit' en vapise ma. JAGO. Vai teillä? Mua seuratkaa, ma käsken. EMILIA. Hyi, hyi suas, portto! BIANCA. Min' en mikään portto: Yht' olen siivo kuin mun parjaajani. EMILIA. Kuin minäkö? Hyi suas!