United States or Peru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mä juoksin siis yli vuorten, laksoin, Ja niittyin, kunnasten, minkä jaksoin, Ja raikui huutoni rajaton: Nyt kevät on jo, nyt kevät on! Ja vanha Stiina, mi kevään tullen Keritsi lampaita, virkkoi mullen: Kyll' aika villoja kasvattaa, Ja huimat pojatki parran saa. Hups, syöksin villoihin kuperkeikkaa, Ja Stiina siunaili mointa seikkaa, Mä nousin pörröisnä maailmaan, Mut leuass' ollut ei karvaakaan.
"Ja aina siitä pitäen kun minä kuulin, kuinka te ja karhut ja karibut olette kuin ystäviä, olen tarkkaan pysynyt vedenjakajan toisella puolella, enkä kertaakaan ole virittänyt ansaa Kuah-Davikin laakson tälle puolelle. Mitä näihin eläimiin tulee, joihin te, Miranda, olette niin kiintynyt, niin en kadottaisi karvaakaan ainoankaan selästä, sen vannon!" "Viisainta onkin olla niihin koskematta!
"Oikein puhuit, saraceni," vastasi kristitty ritari, vähän pahastuen siitä tavasta, jolla tuo uskotoin moitti hänen lempiratsuaan, "oikein, ymmärryksesi ja kokemuksesi jälkeen. Vaan oiva ratsuni on omassa kotimaassani ennen kantanut minun yhtä laajan järven poikki, kuin tuolla takanamme näet leviävän, kavionsa yläpuolella karvaakaan kastelematta."
Siks poistu kauemmin mua kiusaamatta, sun turhat tääll' on mairitukses kaikki.» Ma silloin tartuin häntä tukkapäähän ja virkoin: »Itses nimittää sun täytyy, tai jää ei karvaakaan nyt kallohosi!» Ja mulle hän: »Jos teet mun kaljupääksi, en sano, näytä sittenkään, ken olen, en, tuhat kertaa vaikka pääni tallaat.»
Hän etsi puiden ja kivien alta, hän kurkisti ylös puihinkin, siltä varalta, että vasikka mahdollisesti oli piiloutunut sinne tehdäkseen kiusaa hänelle. Ei hän voinut keksiä punaista karvaakaan; mutta punaisen hännän hän näki, se liikkui vikkelään oksien välissä. Orava! Mitä hän sillä tekisi? Ei hän saattanut viedä sitä kotiin ja sanoa: "tämä on vasikka!" Syyne istui kivellä.
Kuka hän siis on?» Nimi, jonka Tom nyt mainitsi, sai Señoran hymyilemään ylenkatseellisesti. »Mitä?... Hänkö?... Uhrilammasko?... Mutta eihän hänellä ole enää ropoakaan... Olemmehan me kerinneet ja korventaneet niin hyvin hänet kuin hänen illyrialaisen jalopeuransa, ett'ei koko ruumiissa enää ole karvaakaan tallella.»
Lapset kävivät kyllä marjassa ja kulkivat ihan hänen ohitsensa. Mutta kun hän silloin emän neuvoja muistaen painautui maata vasten, ei karvaakaan värähyttänyt, ei ripseäkään räväyttänyt, niin ne menivät näkemättä ja painuivat kauemmas hakametsän peittoon. Niittymies kun ensi kerran viikatettaan hioi, niin säikähti hän pahanpäiväiseksi, loikkasi kolme laukkaa makuupaikastaan, ja sydän oli haljeta.
PANU Ota joku toinen, saathan heitä. VOUTI Vai niin, vai näin pysyy Panu puheissaan? »Ottanet kenen tahtonet» sanoit ja kättä lyöden lupasit Olkoot sitten kauppammekin puretut. Et saa oravan karvaakaan kaupaksi kuninkaalle. Verosi korotan ja vaadin takaisin anteeksi annetutkin! PANU Olet kovin kiivasta miestä. Selvitämme asian tyynesti. En tiennyt sinun Annikkia tahtovan.
Ei karvaakaan hän liikauttanut, eipä edes torjuakseen pois kärpäslaumoja, jotka silmäin ja sieramien ympärillä parveilivat; ja vakavasti hän kehoitti meitä ennen kestämään kidutusta kuin vähimmälläkään liikunnolla viivoittamaan vedenkalvoa.
Siks poistu kauemmin mua kiusaamatta, sun turhat tääll' on mairitukses kaikki.» Ma silloin tartuin häntä tukkapäähän ja virkoin: »Itses nimittää sun täytyy, tai jää ei karvaakaan nyt kallohosi!» Ja mulle hän: »Jos teet mun kaljupääksi, en sano, näytä sittenkään, ken olen, en, tuhat kertaa vaikka pääni tallaat.»