United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oli kuin alkava aamurusko, tai puhkeava ruusun nuppu. Aavistusta, kainoutta ja vavahtelevaa iloa oli katseessa, jonka hän aina väliin kulmiensa alta loi syrjään, Yrjöä kohti. Joko Sanna on kuinka vanha? kysyi Yrjö, jotakin sanoakseen. Seitsemäntoista täytän kohta. Vuoden päästä ehkä Sanna kääntyi päin, kasvoissa ilmaantui kysymys. Mitä sitten? pääsi hänen huuliltaan, kun ei jatkoa seurannut.
Suuren linjan hakkaajat parissa viikossa tänne jo joutuvat.» Annetaan rahasta mitä on annettavaa ja mitä ei liikene, sitä ei anneta rahastakaan. Jumalan vesihän se kaiken kastelee, sanoi emäntä allapäin sukkaa neuloessaan ja väliin aina alta kulmiensa vilkaisten miehiin, joilla oli repaleiset vaatteet yllä, vaikka olivat rahatöissä. Niinpä niin.
Kauan hän katseli ujosti kulmiensa alta ja muodosti nähtävästi itselleen kohta semmoisen ajatuksen, että Helena oli täällä puhuakseen hänelle sielun pelastuksesta.
Onni olikin heille nytkin suotuisa: Tuskin olivat he taivaltaneet kilometrin vertaa, kun sivuuttivat Antti Soinisen noin yhdeksänvuotiaan tytön Helmin, joka oli mennä tessuttelemassa kutsumaan Pinnasen Maria heille äitiä hieromaan. Oitis he pysähtyivät. Saku kysyi: Tyttö hoi? Mitä? hymyili tyttö, alta kulmiensa katsoa tihraten. Onko sinulla isä? tokasi Esa.
Eikä hän voinut samalla olla kulmiensa alta kujeellisesti katsomatta, minkä vaikutuksen tämä uusi ja epäilemättä odottamaton tiedon-anto tekisi hänen puhetoveriinsa. Se teki vaikutuksen. Teillä on tytär siis? kysyi Paavo Kontio tyhmistyneenä. Tytärpuoli. Iso, komea tyttö... Miksi hän ei mene naimisiin siis?
Matti istahti tolpalle ja katseli salaamattomalla ihastuksella Annikkaa, joka isollavarpaallaan piirteli kuvioita pihan hiekkaan ja kulmiensa alta tähysteli hymyillen Mattia. Ison ajan he siinä kinailivat. Vihdoin tyttö äkkäsi jo kauan olleensa. »Mene viemään kylänkeppiä, laiska!» virkkoi tyttö ankaran totisena. »Siinä kun vaan istut ja laiskottelet. Kun isäs tulee, saat selkääs... Huhui!
»Comme il faut», on hän lausunut jo äsken, sillä tavoin kuin se kirjoitetaan, seisten kuvastimen edessä, pysähtyneenä siihen vielä tarkastamaan asuaan, pienikokoinen mies, bonjourin helmat levällään. Sitten ovat sormet kohonneet hypistelemään leukaa, pää on mennyt kumaraan ja sääret hiukan koukkuun; siinä hän on katsellut kauan mietteissään kulmiensa alta, kierrellen riippuvia viiksiään.
Vihdoin hän teki viimeisen ponnistuksen ja suoraan käski itsensä puhumaan, tuli mitä tuli. Tämä pohjanmaa on kaikki vaan yhtä tasankoa, sanoi hän. Niin, eikö teillä siellä Savossa ole tasankoja, vastasi Alina katsahtaen kulmiensa alta epäilevästi Henrikiin, jonka kanssa hän nyt ensi kertaa puhui. Eikö Alina ole Savossa ollut? sanoi Uuno. En koskaan.
Kumpikin katsovat kyräten alta kulmiensa toisiaan, tietämättä oikein, mistä alottaa. Vaitiolo. LALLI: Kusta käyvät jalon vieraan askeleet? TUURA: Tulen Kokemäen Ylistarosta. LALLI: Siellähän se kuuluu saarnaavan se Ristin mies? TUURA: Jo on lähtenyt sieltä. LALLI: Turkuunko takaisin lähti? TUURA: Tätä kohti sanoi tulevansa. Tahtoi tavata Lallia. LALLI: Vai niin.
Mitä täss' on enää puhumista! ärjäsi hän katsahtaen kulmiensa alta. Se poika, jolla oli moukari, kun he tulivat, antoi sen Gabrielille ja läksi pois. Värkmestari läksi myöskin, suu naurussa. Mutta Viléni veti puolikuuman pultin ahjosta ja alkoi lyöttää sitä moukarilla, aivan kuin olisi jatkanut eilistä keskenjäänyttä peliä.