United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
Samettilakki päässä, lyhyt muotitukka ja vaatteet kaikki herraskuosiin. Kun hän hyppäsi alas kärryistä ja katseli ympärilleen, oli hänen koko olennossaan niin paljon uutta ja vierasta, ettei häntä mitenkään enää olisi entiseksi Kalleksi tuntenut. Ja hän toi kaupungin ilmaa mukanaan talon täyteen. Yrjöä se enin vaivasi, muut sitä eivät niin huomanneetkaan.
Vallankin Lovisa antautui näiden muinaisuuden muistojen valtaan. Hän mieluimmin muisteli Yrjöä hänen ensimäisen lapsuutensa aikoina, aivan pienenä poikana, kun hän makasi vuoteellaan ja luki hänelle iltarukouksensa, tai kun hän, pienen uskollisen koiran lailla, juoksi hänen jälessään joka paikkaan.
Miehissä haettiin Yrjöä ja kun löydettiin, niin niskasta vietiin hiekkakasalle, jossa Kalle häntä odotti.
AILI. Tiedätkö, mitä hän tuo en saa hänen nimeään huulilleni mitä hän oli sanonut, kun kuuli, että kasakka oli lyönyt Yrjöä? HANNA. Onko kasakka sinua lyönyt? AILI. Vetäisee siteen pois Yrjön otsatta, jolloin tulee näkyviin pitkä, vielä punainen arpi viistossa otsan yli. HANNA. Kauheata! Millä hän sinua löi? YRJ
Tällä aikaa oli Olle noussut ylös. Hän kiitti Yrjöä, joka siihen vastasi:
Kivi lensi kauvas, putosi viimein alas ja ploks! vajosi heti syvyyteen. Katri nauroi. Ethän saanut ainoatakaan voileipää, ilkkui hän. Tuo Yrjöä kovin harmitti. Kunpa olisi minulla pallo mukanani, niin näyttäisin, että voisin sen heittää korkeammalle ilmaan, kuin kumpikaan teistä, sanoi hän. Saat heittää minun palloani, lausui Katri ja otti taskustaan samalla kauniin pallon, jonka antoi Yrjölle.
Hän oli tyytyväinen ja onnellinen. Kalle auttoi aina eteenkinpäin Yrjöä ja ehtoisilla kisaili hän Elsan kanssa; mutta jos hän silloin tuli sanoneeksi, että hän sydämestä rakasti Elsaa, niin vastasi hän:
Antero juoksi esiin, yllä omat repaleiset vaatteensa, ja koetti väkisin työntää Yrjöä sivulle. »
Mutta jos hän kaipaa minua tuntien viimeisen lohdutuksen tarvetta, niin pankaa minua käskemään», ja hyvästellen kaikkia lähti pastori taputellen Yrjöä viimeiseksi poskelle ja lausuen sitten kaikille: »Jääkää Herran armoon ja turviin.» Lepoon päästyään nukkui Elsa kauan, eikä tietty elääkö vielä vai kuollutko oli.
"Siitä asti, kuin se neekerikoira minulta niin kavalasti pääsi karkuun," sanoi hän, tarkoittaen Yrjöä, "minä kyllä pidän auki molemmat silmäni, ja onneton se, joka sitte jälleen minun käsiini joutuu." Tällä välin oli Cassy tuon keskustelunsa jälkeen, joka hänellä oli Tuomon kanssa, päättänyt karata ja lakkaamatta mietiskellyt turvallista ja varmaa keinoa.