Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Nousi hän kuitenkin ylös ja sanoi: mistäs ihmeestä nyt tuuli käy, kun Mäkeläkin meille tulee? Istu! Aatu! Sitä on tullut istuttua jo. Kyllä se tuulikin puhaltaa jos jostakin, vastasi isäni ja istui. Ja eikä isäni tällä kertaa pitänyt pitkiä esipuheita; pian hän kertoi Matille, mistä kysymys oli. Päätettiin siis mennä suojelemaan Niemen Yrjöä rosvoilta.
Ja vaikka kivi olikin varjossa, näkivät he kai sentään Yrjön, sillä pienempi mies osoitti sormellansa Yrjöä ja pujahti nopeasti tukevamman selän taakse. Onko sillä karhulla luoti- vai hauli-pyssy, kysyi tukevampi hiljasella äänellä. Luoti-pyssy, ja hyvä, oli vastaus. Seis, ei askeltakaan eteen eikä taakse, karjui Yrjö; muuten olet tuossa paikassa raatona. Miehet seisoivat kuin naulatut.
Mutta kun sillat ja saaret juostuani taas tulen sillalle, joka rannimmaisesta saaresta vie mantereelle, näen myllärin tulemassa takaisin myllylleen. Menen häntä vastaan. »Kaunis ilma», sanoo hän. »Oletteko nähnyt Yrjöä täällä missään?» kysyn nyt, koettaen hillitä hengästystäni. »En ole täällä nähnyt, mutta tuonne ne äsken näkyivät juoksevan maantielle päin.»
Annan äänessä värähteli hellä sointo, joka vaati Yrjöä ehdottomasti luomaan silmänsä alas häneen ja hetken aikaa näytti, kuin kumartuisi hän, vienompien tunteiden vallassa, alas vaimoaan syleilemään, mutta hän pidätti itsensä kuitenkin ja kääntäen silmänsä hänestä loi hän katseensa ikkunasta ulos keväiseen luontoon.
Hän tunsi täyttä lohdutusta siitä, että hän ei ole koskaan rakastanut ketään muuta kuin Joria, eikä voi rakastaa. Rakkaudella hän uhrautuu, toivoo ja suo hänelle onnea. Hän tunsi samalla, että Jori muistelee häntä myös rakkaudella. Tulisesti hyväili hän Yrjöä, josta tuntui olleensa kauan aikaa erillään ja olleen aivan kuin häneltä unohduksissa.
"Kuuleppa, Yrjö, minulla olisi vähän asiaa..." Sandbergin Ville se siinä ovella seisoi palttoo päällä ... hänkin oli niitä saman puolen keltanokkia. "No! sanohan asiasi!" Ei haluttanut Yrjöä ensinkään nyt paikaltaan hievahtaa. "Tulehan tänne ... tänne porstuaan, täällä on muitakin ja meillä olisi asiata sinullekin!"
Sitten kääntyi hän kylmästi mestari Pietarin puoleen ja sanoi äänellä, joka ei vastaansanomista suvainnut, ällistynyttä Yrjöä osoittaen: Paneta tuo mies kaakinpuuhun kiinni ja annata hänelle kaksikymmentä paria selkään.
Kuusi metsästäjää, kaikki samanlaisilla aseilla varustettuja kuin heidän herransakin, astui portista sisään. Sitokaa tuo lurjus likimmäiseen puuhun, sanoi hovimestari Yrjöä osoittaen, ja antakaa hänelle neljäkymmentä paria. Käsky oli lyhyt, mutta ei sen toimeenpanokaan tällä kertaa viipynyt.
"En, vein hänet kohta ulos, mutta Yrjöä hän taputteli ja syleili. Toivon ett'en tehnyt väärin." "Et ensinkään Kerttu! Suretpa vähän turhiakin, huolellinen pikku äiti." Kaksi päivää senjälkeen, oli Oskari silminnähtävästi kipeä, lähetettiin lääkäriä hakemaan. "Onko täällä ollut toisia lapsia?" kysyi hän heti. Maria kalpeni. "Muutamia päiviä sitten leikitteli hän sepän nuorimman pojan kanssa."
Niin taitavasti osasi hän menetellä, että Sipo ei huomannut toverinsa kaksipuolista käytöstä; ainoastaan tarkkanäköisemmät havaitsivat, että Yrjöä ei voisi suututtaa, jos Nevalaisesta puhuisi vaikka kuinka pahaa. Nurmeksen talokkaat pitivät kokouksen, jossa keskusteltiin retkestä Hovilaa vastaan. Muuan torppari toi Nevalaisellekin sanan siitä, että kokous pidettäisiin Karjalaisen luona.
Päivän Sana
Muut Etsivät