United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
TUURA: Täältäkin sinun tekisi mieli muuttaa yhä kolkompaan korpeen ja yhä synkempään sydänmaahan, ellet arvelisi heidän sinnekin löytävän tiensä sinun perästäsi. Sinä pelkäät ihmisiä, Lalli. TUURA: Sinä itse teet sitä, ystäväni. LALLI: En! TUURA: Taikka sitten sinä vihaat heitä. Miksi minä muka vihaan ihmisiä? Siksi että rakastan itseäni, ymmärrätkö? TUURA: Tuoko on sinun suurin rakkautesi?
TUURA: Etteivät pysty väkivasamat? TUURA:
Sitten tuli niitä useampia. Tuura etualalla vasemmalla. TUURA: Mutta sen kerran perästä ei Lalli enää metsästänyt. LALLI: Enkö? TUURA: Kontion kolkkaat sinä vielä joskus, kun omien peltojesi perille eksyy. Mutta et etempänä käy. LALLI: Ei ole tarvis mennä kalaan merta etemmäksi. LALLI: En.
TUURA: Kolkko mies olet, Lalli, kova kuin kivi ja kylmä kuin rauta pakkasessa. Mekin olimme ystävät ennen. TUURA: Nyt tuskin tunnet enää minua. LALLI: Ajat muuttuvat, sanoit sinäkin äsken. Nyt olen tyytyväinen, jos itseni tunnen. LALLI: Ne ovatkin lauluja Lapinkorvesta. TUURA: Niitä lienevät. TUURA: Mitä sanot? LALLI: Tiedän, mikä on elämä. LALLI: Tiedän, mikä ihmispoven raudasta rakentaa.
LALLI: Menköön vaan mistä on tullutkin. Ei suvaita outoja tässä talossa. LALLI: Kah, onhan siinä liesi lämmitelläkseen. SINIKKA menee. TUURA: Niin, se nyt on sillä tavalla, että kun et sinä totellut sitä sotakutsua... LALLI: Niin mitä? LALLI: Vai ovat. Se nyt on tietysti noin vaan muodon vuoksi. LALLI: Hyvä on. TUURA: Aivan varmaan, vain muodon vuoksi.
Jokainen uusi savu, jonka näet taivaan rannalta nousevaksi, tuottaa sinulle uutta huolta ja mieliharmia. Murhe tekee majansa siihen, mihin mies talonsa rakentaa. Siitä naapurista emme pääse, vaikka minne muuttaisimme. TUURA: Niin kuulit kerran metsälle mennessäsi vieraan hallin viidakosta haukahtavan... LALLI: Korvani valehdelleet lienevät. Ei siellä ollut ketään. TUURA: Siellä oli joku.
Ethän kuulu kunnioittavan enää hänen taikojaan. LALLI: Enkö? TUURA: Vaimosi on sitä kertonut meillä käydessään. Et uhraa jumalille, et esivanhempien menoja pyhinä pidä. Suvun suurissa lyylijuhlissa et ennenkään käynyt, mutta annoit toki antisi maahisille ja lauloit laulun metsälle mennessäsi. TUURA: Tuota voit sinä puhua tuhmemmille.
Mutta täytyyhän sinun sentään myöntää, että... LALLI: Minä annan rauhan muille, kun vaan muut minulle antavat. Ymmärrätkö? TUURA: Ka, ka, tietysti. Kuinka en ymmärtäisi? Mutta kun koko heimo, näetkös... Siksi en myöskään heimon käskystä ota murha-asetta. TUURA: Etpä et. Mutta... LALLI: Miksi minun ei anneta olla rauhassa? TUURA: Sitä ei kukaan voi sanoa. Mutta ne muut
TUURA: Kertoi kuulleensa, että yksin korven keskellä elät etkä vielä ole antanut kastaa itseäsi. LALLI: Annoitko sinä? TUURA: Ka, mikäpä siinä auttoi! ja pääseehän tuosta lähteessä peseytymällä. LALLI: Saattaa päästä. TUURA: Sinun vaimosi on kastettu? LALLI: On. TUURA: Taitaa tulla jo sinunkin vuoroni? Lienet sinä lähtenyt ristimään? TUURA: En. Toiset ovat asiani. Kuka hän oli?
LALLI: Inko, metsänkävijä. TUURA: Aiotko antaa omasi? LALLI: Mikäpä siinä lienee edessä muu kuin antaminen. Kun nuoret kerran yhtä köyttä vetävät, näetsen. TUURA: Itse sinä et metsästä enää? LALLI: En. Tyhjän työtä on metsän käveleminen. TUURA: Mikä sinusta miehen työtä siis? LALLI: Kasken kaato, kumppani, pellon raato ja aatran hatasarvisen perässä asteleminen.