Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
Ja ryssää vastaan me sodimme viimeiseen veripisaraan asti." Nuorukainen katseli hajamielisesti puhujaa. "Mikä perhana sinua vaivaa?" ärähti vanhus ja astui Juhanaa kohden. "Onko joku onnettomuus tapahtunut? Kerro!" "Setä", sanoi Juhana hitaasti. "Minä pyydän saada lähteä kotiin." Vanha Nevalainen astui kaksi askelta taaksepäin ja katseli ällistyen nuorukaista.
Sitten hän kynsien vasemmalla kädellään pellavankarvaista tukkaansa ärähti: "Keitä p leitä te olette, jotka yörauhaa häiritsette? Totta maar, nämä nurmeslaiset ovat lemmon joukkiota." "
Mutta nyt suuttui Punnittu ja ärähti: »Mitäs rälläsit ja sitä kieltäsi soitit ja läklätit!... Haukuit viisasta hulluksi...» Mutta Maija päättikin osoittaa nyt ilkeyttä siten, että vaikeni. Ensikertaa hän niin teki. Jos mies olisi nyt miten riidellyt, niin ei vain hän olisi sanaakaan hisahtanut. Kiivaasti hän polki rukkia, muikisti suutansa ja veti otsanahkan ilkeään kureeseen.
Ja samassa hetkessä tarrasikin hän hampain Tuppisen käsivarteen. »Elä sie helevetissä pure!» oudostui siitä jo Tuppinen, joka ei moista odottanut. »Puren kyllä!» uhkaili irti rimpuileva Manasse ja tavoitti uutta puraisua niin äkäisesti että tavottaessansa aivan ärähti vihaisesti, kuten koira: »
Sitten Sakris ärähti: Kun menet naisen luokse ... niin ota ruoska mukaasi, sanoo Sara Husta... Sakris oli väsynyt... Omin silmin hän oli nähnyt Nelman ja Mimmin kävelevän noiden herrojen mukana... Sen hän oli nähnyt. Ja nyt hän ... sellainen mies ... piinasi itseään moisella kuin ... Nelma! Hirmuista raippaa tarvitsisi Nelma! Ja sitten hänet olisi potkaistava ulos.
Hän jo houkutteli äidin tavoin, ilmoittaen: »No eihän siitä nyt kuole ... jos luvet!» »Vaikka ei!» ärähti ynseä vastaus. Ja taas muljautti poika silmiänsä ja vannoa jupisi: »Ja vaikka ei voileipeekää annettasj niin en sittekään luve!»
"Vapaan, murheettoman elämän, ja en suinkaan köyhyyttä ja viheliäisyyttä," ärähti lautamies vastaukseksi. Kaisa huokasi syvästi, vaan vaikeni ja valmisti itseänsä maata menemään. Vihdoin lautamies teki samoin.
Suu kiinni! ärähti laamanni; minä vastaan itse tunteistani. Menkää matkaanne! Minä tahdon olla yksin... Oi, lisäsi hän itsekseen, minä en tahdo lisätä kiveä kuormaan... Jos Jumala on hänet hylännyt, niin minä, hänen isänsä, en sitä voi... Kun pappi kumarsi lähteäkseen, jatkoi laamanni kylmästi, nousten vuoteeltaan ja alkaen pukeutua: Ei, jääkää tänne! Te seuraatte minua Svenoniuksen luo?
Edellisessä tunsin saman vääräjalkaisen ukkoressun, joka minut ennen, näytelmässä, oli paikoilleni taluttanut, ja jälkimäinen oli sama veitikka, jota kirjeen viemisen tähden olin karamelleilla ravinnut. "Poika, mitä sinä tahdot?" ärähti minulle vanhus. "Puhutella Margarethaa kahden kesken", lausuin minä vapisten kunnioituksesta. "Ei hän osaa suomea, mene matkaasi", oli ukon epäkohtelias vastaus.
Säälihän sitä on ruveta tappamaan, kun kuuluu kerran pehtorin tyttärenkin järvestä pelastaneen... Kuka sinä olet? ärähti asemapäällikkö. Olenpahan vain se Kujeelan Matti, jos inspehtori on joskus sattunut häissä tai ristijäisissä näkemään. Ja kyllä minä myös nahanhinnan korvaisin... Asetatko sinä myös savupiiput paikalleen? tiuskasi asemapäällikkö.
Päivän Sana
Muut Etsivät