Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
Sitä asiaa sinä et ymmärrä, selitti vaimo; poika ei saa laiminlyödä läksyjään... Aika on kalleinta kaikesta... Mikä kuluu hukkaan, sitä ei enää saa takaisin. Oletpa sinä nyt itsepintainen! ärähti Kron. Albert katsahti levottomana vuoroin toiseen, vuoroin toiseen, sillä hän oli nyt kahden tulen välissä.
Sillä Rooma palaa, palaa sellaisella vauhdilla, että luulisi sinun itsesi, isä, salamallasi sytyttäneen sen tuleen." "Nukutko?" ärähti Vinitius äkkiä, "vai mitä sinä siellä teet?" "Itken Roomaa, herra," vastasi Chilon. "Voi Jupiterin kaupunkia!..." Jonkun aikaa he ratsastivat äänettöminä. Ei kuulunut muuta kuin tulen nurina ja lintulaumojen siipien kahina.
Mutta, mynher, ärähti Sparre, oletteko varma siitä, ettei nuori kuningas joudu väkivallan uhriksi?... Olen. Sitäpaitsi on senkin tapauksen varalle ryhdytty toimenpiteisiin. Olkaa rauhassa ja luottakaa minuun! Vanloo kääntyi nyt miehiinsä ja teroitti muutamalla sanalla heidän mieliinsä ohjeita, jotka hän oli heille aikaisemmin antanut.
Maija ei kuitenkaan kerinnyt kuin yhden ainoan kerran kurauttaa pitkin isännän leveää selkää, kun isäntä yhteen puristetuin hampain voivahti niin kipeästi kuin taisi ja tuskaisesti kähisten ärähti:
"Jaa niin, jälestä hi, hi, hi", hikerti Sopo itkuun vetävästi; "minä Sohvia Horonen". "Lupaan ja vannon", jatkoi tuomari. "Lupaan ja vannon, hi, hi, hi". "Mitä nauramista tuo on!" ärähti tuomari; "tämä on pyhä toimitus, jos ette siinä käytä itseänne soveliaammin, niin minä ajan teidät ulos ja sakotan. Lupaan ja vannon Jumalan ja hänen pyhän Evankeliuminsa kautta "
Minä teidän eteenne toin kuusi ruukkua, ja kun vaan pyörähdän ympäri, niin onkin ainoasti viisi pöydällä!" Päällikkö ärähti hänelle: "Et toki luule, että me sen olemme varastaneet? "Vai pitäisi mun uskoman muka, että se itsestään on lähtenyt lentoon tai että joku, ryypyn ottaessaan, on sen nielaissut alas kurkkuunsa? Senhän jokainen kumminkin voi nähdä, että ruukku ei enää ole siellä."
Mitä todistaa se rautainen marhaminta, joka reen pohjalla romisee. Jos se kielin voisi kertoa näkönsä, niin eläinrääkkäys, yhtä julma kuin milloinkaan ennen, tulisi tunnetuksi". "Minä en kiusaa Priapusta", ärähti nimismies. "Ei ole rautamarhaminta sen selkää kosketellut sinä ilmoisna ikänä". "No, no, en suinkaan sitä ole sanonut", jatkoi rovasti.
Ei piru soikoon olekaan, arvon herra! ärähti kreivi jokseenkin kovaäänisesti. Kreivi Lejonborg! lausui virkamies vielä kovemmin; tarvitseeko minun muistuttaa teille, kuka on edessänne?... Onko tarpeellista kehoittaa teitä käyttämään sopivampaa kieltä?
»Kohtuullista ja oikein on», vastasi Armfelt, »että sotaoikeus tutkii tämän asian ja tuomitsee lain mukaan, ja ell'eivät tuomarit sovi yksimielisestä päätöksestä, lykätkäämme sitte asia kuninkaan päätettäväksi.» »Kuninkaan!» ärähti Lybecker. »Piru vieköön kuninkaan! Mutta nyt olen minä täällä kuninkaan sijassa ja minun viimeinen sanani on, että kaikkien syytettyjen pitää kuolla.»
"No moneenko kertaan sinä nyt taas sitä siihen punot?" ärähti vanhus Ristolle, irroittaen varppia kääröltä. "Moneen." "Ole viisastelematta ja lyö solmuun." "Millä minä siihen lyön, kun ei vasara lähtenytkää mukaan?" kysäsi Risto tuhman näköisenä katsoa noljottae vanhukseen. "Paljokos sitä viisautta kannu kaupungissa maksaa; vai korttelittainko sitä myydäänkin, kuin Korholan kaljaa?"
Päivän Sana
Muut Etsivät