Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
"Kukkuipa käet Kalevan, Kalevalan kuusikossa." "Haukkuiko Kalevan koirat, Kalevalan kankahalla?" "Haukkuipa Kalevan koirat, Kalevalan kankahalla." "Katsoiko Kalevan neiot, Kalevalan ikkunoissa?" "Katsoipa Kalevan neiot, Kalevalan ikkunoissa." "Mistäspä tunsit minun kotini, Mi merkki minun ko'issa?"
JORMA Ei ennen näin vihamiestä vastaan käyty, eivät totta tosiaan Kalevan urhot nukkuvaa miestä saunaan salvanneet ja elävältä polttaneet. Ilmiotteluun vaativat, miekkojansa mittelivät ja vuorotellen iskivät. Häpeän sukuani! PANU Aika aikaa kutakin! JORMA Etkä häntä sittenkään surmatuksi saanut. Pois pääsivät. PANU Pois...? JORMA Ei ollut pitänyt oven pönkkä.
Päivän telki kalliohon, kuun on kahlitsi kivehen Pohjan yöhön paistajaksi viljapellon vaalijaksi. Nousi tuosta sota suuri. Katalat Kalevan miehet päivän vohki, kuun varasti itsellensä vain iloksi, peltojensa paistajaksi. Eipä saaneet särkymättä kultatauluja kivestä. Jälkeen jäi moni murunen kovan kallion sisähän. Tuost' on merkit kuun kylessä, aukot mustat auringossa. Tämän tiesin.
Pellervoinen esitti hänelle asiansa, kertoi, kuinka kovalla vaivalla ja työllä suot ja rämeet Kalevan maassa muutetaan kauniiksi viljavainioiksi ja kuinka vilu lyhyessä ajassa tämän viljan riuduttaa ja työn turhaksi tekee. Päivättärellä oli lämmin sydän. Hän oli heti valmis nuorukaista auttamaan.
Kullervo Kalevan poika Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei sure suku minua, Eikä heimo hellittele, Jos ma kuolisin kujalle, Riutuisen kotirikoille, Iso ei pane pahaksi, Eikä äiti äyhkäele, Vett' ei vieri veikon silmä, Ei kastu sisaren kasvo; Vaan tuota suku surevi, Hellitteli heimoeni, Saavani minun sotahan, Lähteväni tappelohon, Sortuvan minun soassa, Vainoteillä vaipuvani."
Kullervo Kalevan poika Tuop' on suoriksen sotahan, Suotta suoriksen sotahan, Tahallansa tappelohon, Vasten kieltoa isonsa, Emonsa sitäi enemmin.
Ja nuoret, jotk' oli luotu ajan nousevan armeijaks, ne palkoista, arvoista haastaa, miss' yhtehen tulevi kaks. Haa, tumman Tuonelan herra! Yli käykösi Kalevan maan, lyö tomuksi linnat ja töllit, että säästy ei ainoakaan. Tää kansa ei viel' ole kypsä pää pystyssä käymähän, siks käydä sen köyryssä täytyy ja oppia ryömimähän.
Siit' on kasvanna Kaleva, Kullervo Kalevan poika, Siitä Vellamo sikisi, Kartanoihin kasvoi tontit. Metsän lattiat heräsi, Tuonettaret, Luonnottaret, Vielä vanha Väinämöinen, Sekä seppä Ilmarinen, Lemminkäinen lieto poika, Sankarit väkevät sangen, Isot ihmetten tekiät, Entiset epäjumalat.
Osmon ukko ohran kylvi Osmon uuen pellon päähän, Ohra kasvoi kaunihisti, Yleni ylen ehosti, Osmon uuen pellon päässä, Kaskessa Kalevan poian.
Niin sanovi poika pieni, Lausui paimen ja pakisi: "Oli täss' eräs uroita, Kullervo Kalevan poika, Sinisukka
Päivän Sana
Muut Etsivät