United States or Iran ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hirtti ensin itsensä Karl Johan Argillander. Iloa nyt yksin piti yllä Niku Flander. Puukotettiin mylläri. Tytär lapsenmurhan teki, toinen murtovarkauden, min äiti itse näki. Konemestari murskaks meni hammasrattaan siipiin. Kautta Kivesjärven kylän kauhu kalvas hiipii. Minkä tytär raiskataan, min pirtin tuli tuhoo. Onnetuutta, orpoutta Kives-ruukki uhoo. Miehet karkaa metsiin.
Koko kirkkoväki on todistajanani, että Nillan täytyy tulla vaimokseni." "Vai niin," arveli Anttilan isäntä viekkaasti katsoen, samassa kuin Niku jo alkoi viulua, näpähytellä. "Vai niin, no sitte sisareni
Niku Flander isäntänä ilomielin hyöri, leikin laski vanhoille ja nuorten kanssa pyöri. Mutta rouvan kammioss' oli ankeata aivan. Levotonna taideniekka tähtiä katsoi taivaan. »Näetkö kuinka ne tuikkivat? Näetkö kuinka ne kiiluu? Kalevan kalpa taivahalla kuin pyövelin on piilu.» »Anna tuikkia tähtien, anna kiilua kirvehien! Eivät ne meihin yletä, ei majahan miekkosien.»
Seuraavana aamuna, joka oli Mikonpäivä, pukeutui hän hienoihin vaatteisin, pani todistuksensa taskuun ja meni Anttilaan. Harjun Martti ja Niku olivat jo siellä, viulu oli viritetty morsiusmarssia varten ja kaikki odottivat jotakin oikein hauskaa, kun Tikka soitettaisiin ulos tuvasta pitkillä, pilkallisilla rukkasilla.
Santarmi nyökytteli päätänsä tyytyväisenä toisen supatusta kuunnellessaan, mutta seurasi samalla tarkoin ja tutkivin katsein akkunan poskessa äsken istunutta miestä. Miehen mentyä ohitse pujahti santarmi sähkösanomahuoneesen, ja kohta alkoi sähkökone nakuttaa: "niku, naku, niku, naku, nik, nak, nuk."
Niku puhui latinaa ja lauloi monet gluntit. Sillä aikaa mittar' ehti ottaa monet »klunkit». Passarina Santer' Palo, kauppa-apulainen, hiukan yksinkertainen, mut tuiki tarkkaavainen, katsomahan varsinkin, min verran lasit vetää. Siin' ei ollut vertaistansa Santerilla ketään. Sellainen oli seurakunta, jonk' oli rippi-isä patruuna. Nyt tullut oli taideniekka lisää.
Maalariksi mainittiin, söi herrasväen kera, näkyi hälle maittavankin maito ynnä hera. Rouvan kanssa kuljeskeli, mäkilöitä nousi, teki marjamatkoja ja saaren päihin sousi. Niku Flander, tietoniekka, taitoniekka tiesi: »Hän on suuri mestari ja mainiokin miesi. Kuvia hän vaattehelle nahturilla sipoo, maalaa siihen maisemat ja henkilötkin hipoo. Niitä herrat ostelee ja lystinänsä näkee.
Harjun Martti, joka vähän oli Nillaa mietiskellyt ja sattui olemaan kirkkoväen joukossa, sanoi Nikulle, soittoniekalle: pitäkäämme vaaria, kuin Tikka Mikonpäivänä tulee kosimaan. Silloin minä otan Nillan ja sinä soitat morsiusmarssilla Tikan ulos tuvasta. Tietysti Niku näin hauskaan kepposeen suostui, ja Tikan molemmat vihamiehet päättivät tavata toisiaan määrättynä päivänä.
Löytyipä vielä toinenkin, joka ei oikein voinut suvaita Tikkaa, ja se oli Niku, kylän soittoniekka, joka tahtoi olla koko kylän mestari musiikissa. Tikka sattui yhtä vikkelästi soittamaan harmonikkaa kuin Niku viulua vingutteli. Tikka oli ostanut soittonsa kaupungista kolmella markalla ja oppi tarkalla korvallaan lauluja ja tanssimusiikkia soittamaan.
Kyllä siitä soittoa tuli, ja tahtia myöskin, niin että kaikki jalat liikkuivat nuottien mukaan, kiekko mennä hurisi kuin komennettu ja Viitalan muorin punainen kukko levitti siipensä aivan, kuin olisi aikonut lentoon. Niku istui siinä, kateudesta punaisena, ja pihkasi joustaan, odottaessaan, että kaikkein nöyrimmästi häneltä pyydettäisiin kelpo polskaa.