United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä taistelin ja kiljuin vimmoissani, mutta raivotar kiihoitti päälleni kummituksia, tulta-oksentavia lohikärmeitä, ja he tahtoivat mun surmata. Sillon heräsin toki. Nyt olen valveillani ja muistan, että olen hänestä viipynyt kauvan pois, minä armoton. Vaiti! Minä kuulen hänen itkunsa. Hst! Hän vartoo minua hämärän ikävyydessä akkunalla ja itkee, kurja poikainen, Mariamne, tule, riennä!
Näin Valpor'yö jo kummittaa Iloineen koko ruumiissani; Yl'huomenna se meille palajaa, Silloinkos tiedän, miks' oon valveillani! FAUST. Vaan aarre tuolla, mistä väikkyy liemu, Kohooko vaan se ylemmäs? MEFISTOFELES. Koht' itse sulla on se riemu, Ett' aarni-arkun nostat käsilläs. Vilkaisin sinne: ihanoita Se täynn' on kulta-kolikoita.
Mutta minä tein tuota samaa valveillani. Minä uneksin maailmoita. Minä kansoitin nuo maailmat mieleni mukaisilla olennoilla ja pyyhkäisin heidät pois jälleen tietoisuudestani, joka oli heidän valkeutensa, yöhön ja pimeyteen, joka oli minun oma alitajuntani. Minä olin kaikkiviisas, kaikkivaltias ja kaikkialla läsnäoleva. Minä sanoin: »Tulkoon valkeus!» Ja valkeus tuli.
"Tulen tänä iltana valveillani näkemään kauniita unia, neiti Signe", sanoin hänen jälkeensä. Ovella hän kääntyi takaisin: "Niin minäkin, herra Viktor Pohjamo!" Avoimessa ikkunassa istuin huoneessani vielä kauvan valveilla. Ponnahdin vuoteeltani pystyyn, kuin joku asia olisi unessa minulle äkkiä selvinnyt. Mikä se oli? Olin eilen ollut raukkamies!
Ympärilläni vallitsee vielä haudanhiljaisuus. Kauan makaan minä vielä valveillani, kulkien ajatuksissani kopista koppiin ja tutkistellen niitä lukemattomia elävänä haudattuja, joita tämän kuolleen talon muurit sisäänsä kätkevät ja joita kaikkia yhdistää viha tsaarivaltaa ja sen harjottamaa sortoa vastaan.
Olin juuri maata panemaisillani, kuin kuulin apu-huudon ulkoa, sillä tämän kovan ukkosen tähden olen ollut kaiken yötä valveillani. Ensiksi luulin valkean olevan vallallansa, vaan pian havaitsin epähuomioni. Näin tulin teidän avuksenne." Ukko otti tupakka-piippunsa, lykkäsi yölakkiansa vähän toiselle korvalleen ja jatkoi.
Kolmantena tahi neljäntenä yönä lepäsimme jossakin kapakassa, ja vartijamme olivat tavallisuuden mukaan hiukan nauttineet. Minä makasin valveillani enkä saanut unta, sillä siteet pakottivat kalvosiani. Oletko hereillä Långström? kysyin minä. Olen, sanoi hän, minä ajattelen, että saattaisimme siirtyä tuonne pihalle.