United States or Bouvet Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Istui käskyä odottamatta ja nyyhki vyöliinaansa. »Surkeaa on köyhän elämä, minkä noittenkin raukkain. Viluissaan ja nälissään kyhjöttävät mökissään ja siihen kuolevatkin, jos ei jotakin neuvoa keksitä.» »Eikö heille antaisi apuaan köyhäinhoito?» arveli Viion leski. »Sieltä se on apu saatava. Eihän muuta keinoa ole. Mutta mikä hänessä lienee, että tuntuu niin mieltäkääntävälle tuo apu.
"Ja eipä tuo tyttö," jatkoi mies, "olekkaan niin raukkamainen, kuin ehkä luulet, ei, vilkas tyttö se on, saat nähdä, mutta hän on nyt viluissaan ja oudoksuu; siinä hullu olin, kun en ottanut vaatteita mukaani, pitihän se tietämän, ett'ei tuollaisilla köyhillä raukoilla ole vaatteita. Jos en olisi Kantalasta saanut vällyjä, olisi tyttö ihan jäätynyt."
Likinnä pöytää, nojaten siihen kyynärpäätään, istui suuressa susiturkissaan nimismies Grönberg ja kappaleen matkaa hänestä toisella tuolilla kapteeni Stolt, pienen talon omistaja pitäjässä, hänkin susiturkissa. Nurkassa hämärän puolella, ikäänkuin itseänsä piilotellen kyyhötti »Kaleniuksen herra», huononlaisissa pukimissa ja nähtävästi viluissaan.
Söisitkö sinä kaikessa rauhassa loimuavan takkavalkean ääressä ja ajattelisit tätä sairasta poika raukkaa, joka saa liejussa viruen viluissaan ja nälissään pureskella sormiaan?
Hän heräsi, nousi jalkeille päästään pyörällä ja viluissaan, ravisti harmistuneena unen aivoistaan ja astui vanhusten luo keittiöön, jossa he ääneti tarjosivat hänelle illallista toisiinsa vilkuen. Hän ei ollut mitään huomaavinaan syöden yhtä äänetönnä kuin hekin häntä katselivat. Pöydällä oli maljassa tuoreita kukkia. Hän silmäsi heihin kysyvästi?...
»Enempää en voi tehdä parhaalla tahdollanikaan», sanoi hän ja katseli viluissaan väristen huonetta, johon nyt oli tullut miltei yön pimeys. Sitten meni hän huoaten lieden ääreen tulta sytyttämään. Päivä kului, mutta Reginaa ei kuulunut. Nähtävästi oli lumipyry pidättänyt häntä aamuun asti Bockeldorfissa.
Kauppias seisoo ovellansa hieroen kuin viluissaan käsiänsä, niinkuin jolla on huono ruoansulatus; yksin nuori, kalpea pappikin näkyi kovassa mielenjännityksessä astuskelevan ylös hiekkaharjulle pappilan taa ja katsahtavan pohjoiseen päin.
Johannes vavahti. Naisilla oli usein merkillinen aavistuskyky. Kuinka niin? hän kysyi vain vastauksen asemasta. Oletko nukkunut hyvin? Rouva Rabbing oli koettanut tässä kylmyydessä nukkua edes. Johannes oli yöllä huomaamatta luovuttanut hänen peitokseen myös oman päällysvaatteensa. Mutta hän oli kuullut kuitenkin, kuinka toinen oli viluissaan, kuten hän luuli, ääntelehtinyt ja kääntelehtinyt.
Kainalosauvojensa varassa hän siinä seisoi, rinnalla kaksi repaleista viluissaan värisevää orpoa tyttöstä, joille hän kauppiaalta Jumalaa nimeen pyyteli pientä rinkeliä kullekin sekä itselleen leivän palaa. Tuo nöyrä avunpyyntö sattui ensimmäiseksi Antin korvaan. Antin kasvot värähtivät. Tummansinisistä, virkeistä silmistä lennähti kiinteä katse niihin avunpyytäjiin.
Minulla on vielä tallella pullo viiniä: kerranhan sitä vain eletään! Tämän hän sanoi nauraen mutta samalla hyristeli viluissaan. Huh auttakaa minua tuonne makuukamariini. Tuntuu, kuin päätäni huimaisi. Tuommoinen iso elukka voi todellakin pilata onnettoman naisen hermot. Ettekö tahtoisi istua luonani vähän aikaa, kunnes saan nukutuksi?... Hän oli luonut värittömät silmänsä Adelsvärdiin.