Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
CAPULET. No, kenties hän saa hyvää tytöss' aikaan; Se tyhmä on ja itsepäinen vesa. IMETT
Virkunut tuoll' oli tuo Priamon vesa, loistava Hektor, istumahan hänen tullessaan virumasta jo maassa, hengitys helponnut, hiki ehtynyt, ystävät luotaan tunsi hän, antoi Zeus tajun, aigiinkantaja, jälleen. Astuen aivan luo sanan kauasampuja virkkoi: "Miksipä kaukana muist' olet näin, Priamon vesa Hektor, värjöttäin väetönnä? Mi lie kipu iskenyt ehkä?"
Vallesmannin heinälato oli vähän ulompana talosta. Heiniä siellä ei nyt ollut, mutta harvan sillan alle oli talven kuluessa karissut kaikenlaista ruhkaa: heinän rippeitä ja muuta. Pojat istahtivat piiriin keskelle lattiaa ja ryhtyivät tupakoimaan. Vesa oli heistä siihen tottunein, Otto ja Esa aivan ensikertalaisia.
Riens etumaisna hän päin, liki näppyä oikean rinnan kons' ase iski, ja hartiapuolt' ulos vaskinen keihäs tunkeutui, tomutupruun mies kuin poppeli kaatui, maall' alavalla mi kaunistaa noronurmea laajaa, puu silovartinen, vain ihan latvass' oksia versoo; vaunujen laatija senpä jo kaataa välkkyvin raudoin painaakseen kehäpuut valioitten vaunujen pyöriin, virran viereen jää virumaan puu kuivunut itse: noin Simoeisios siihen jäi, vesa Anthemionin; hält' asun Aias vei.
Hänen lyhyt harmaa takkinsa ja housunsa olivat pikemmin Flanderin kuin Ranskan kuosin mukaiset, ja keikarimainen sininen lakki, johon oli pistetty rautatammen vesa sekä kotkan sulka, oli jo siihen aikaan tunnettu skotlantilaiseksi päähineeksi. Hänen pukunsa oli sangen sievä ja huolellinen, mistä kävi selville, että nuorukainen itsekin tiesi olevansa varsin pulska.
Valtias Argos-maan jo on syntynyt, sankarin alku, 122 Eurystheus, Sthenelon vesa, aaluva Perseun poian, sun perijuurtasi: eip' ole kansain pääks epäkelpo.
Tuostapa tuimistui Menelaos, mies sotimieli, koht' esirinnast' astui päin, asu välkkyvä yllään, peistään heiluttain; uron intoa kiihteli Ares 563 toivoen, että nyt Aineiaan käsi sais hänet kaataa. Tuon näki Antilokhos, vesa uljaan Nestorin, eelle riens eturinnan muun, kovin pelkäsi vaurion saavan kansain pään, sodan vaivat kaikk' ihan kestetyn hukkaan.
Vesa suuttui ja huusi haukkumasanan: Räkänenä! Mikäs sinä olet! uhkasi siihen jo vastatappelija ja nyt alkoi toistensa haukkuminen. Saku huusi: Mustalaisen poika! Ja sinä rytkyläisen! tuli vastaus. Juntus huusi nyt: Sinun isäsi on akka! Ja sinun isälläsi on sappermentti! Ja sinun pipparmantti! Ja sillä on risanuttu! tuli lisää. Elä hauku! huusi Saku. Haukunpas!
Mutta sitäpä ei sieltä saa, arveli siihen Otto. Tyttö hymyillä hikersi: Saa sitä... Jos vain pyytää, niin saa! No mennään kerjäämällä pyytämään, hoksasi silloin jo Juntus ja lisäsi: Minä menen. Minä tulen kanssa! innostui siihen Vesa, mutta Juntus tiedusti: Jospa sinä et osaa? Osaanpas. No miten? tutki Juntus.
YORK. He, mummo, hänen imettäjänsä. HERTTUATAR. Jopa! Hän kuoli ennen kuin sa synnyit. YORK. En tiedä, ken sen kertoi, jos ei hän. ELISABETH. Ovela vesa! Mene, senkin viiso! ARKKIPIISPA. Ei suuttumista lapseen, hyvä rouva. ELISABETH. Tyynessä kala kutee, ARKKIPIISPA. Kas, tuossa sanantuoja. Mitä uutta? SANANSAATTAJA. Semmoista, jota kertoa on tuska. ELISABETH. Kuink' onpi prinssin?
Päivän Sana
Muut Etsivät