United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Neidon luo, jok' ompelulta nousi Nöyrään kumarrellen, "armo" astui Suopeaan ja suvaits' sormellaankin Silittää sen hentoo ruusuposkee. "Jättäkää nyt, ystäväni, oitis Mit' on teillä tekeillä; mä yksin Nää kaks' päivää omistaa teit' tahdon." Samallapa katsahtain myös kreiviin Hymysuin hän haasti: "Myöntäkääpä: Kannattiko vaivaa vaunut jättää? Sievä valkotukka eikö totta?"
Jos joskus hyvän hyvyyttä uskalsin viskata kypsen omenan hänen helmaansa, niin sain varoa, ett'ei omenan suuruinen kivi puhkaissut otsaani. Kaikki vaan rehellistä kiusaa ja vastakynttä. Hän nyt oli semmoinen vesa, jott'en minä oikein osaa sanoa. Kyllähän se minua harmitti, vaan kukas hentoo suuttua nais-ihmiseen ja sitten vielä niin nuoreen tyttöön, kuin Miila, tiedättehän.
Se minua jo suututti; vaan kukas nyt hentoo suuttua nais-ihmiseen ja sitten vielä niin koreaan tyttöön, kuin Miila, tiedättehän. Kului kesä ja tuli syksy; huurtui maa ja järvet kuortuivat ensin vaan yks-öiseen jäähän. Jokainen sanoi ja minäkin sanoin, ettei se ihmistä kannata. Eihän niin mieto pakkanen tehnyt vahvaa jäätä. Kuitenkin pisti Miilan päähän käydä asialla järven takana.
Kun viisas siskon' taittaa Pienoisen ruususen, Sen lehdet survoo, laittaa Taikinan pienoisen. Kädessään vanuttaapi Ne pikku helmiksi, Säikeesen pujottaapi, Kaulassaan kantaapi. Mitenkä hentoo tehdä Hän siten ruusuillen? Ei kaunist' ole nähdä Pöperö semmoinen. Niin, sisko sanoo: tuoksu Helmillä hyvä on, Ei sitä ajan juoksu Karkoita pakohon.