United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jo hukkukoon huomenna taivas ja maa, Kun siksi vaan juoda ja riemuita saa. On joutuva viimeinkin kuoleman yö: Se pullomme kaataa ja pirstoiksi lyö, Se pois meidät kantaapi riemuista maan. Ei peljätä tarvis. Se tulkohon vaan! Kyll' lienevät kuivia Tuonelan maat, Ja viiniä turhaan ehk' etsiä saat; Mut muistaa jos voinee: nyt riemuisna juo! Ja muistosi sielläkin riemuja luo. Sua lemmin.
Ennenkuin hehkusilmä päivä tuo Taivaalle nousten yöltä kasteen juo, Kokoillen kerään pajukoppaan tuohon Niin mehu-kukkasen kuin myrkky-ruohon. Maa, luonnon äiti, myös sen hauta on, Ja haudastaan se nousee elohon. Mont' erilaista lasta kohdussansa Se kantaapi ja ruokkii rinnoistansa; Monessa moni ominaisuus oiva, Ei ykskään vailla, kaikiss' eri voima.
Kun viisas siskon' taittaa Pienoisen ruususen, Sen lehdet survoo, laittaa Taikinan pienoisen. Kädessään vanuttaapi Ne pikku helmiksi, Säikeesen pujottaapi, Kaulassaan kantaapi. Mitenkä hentoo tehdä Hän siten ruusuillen? Ei kaunist' ole nähdä Pöperö semmoinen. Niin, sisko sanoo: tuoksu Helmillä hyvä on, Ei sitä ajan juoksu Karkoita pakohon.