United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
CONSTANCE. Jos sinä, tyyntäjäni, ruma oisit, Kuvaton, äitis kohdun häväistys, Rivoa tahraa, inhaa vammaa täysi, Hupelo, rampa, kyssä, rujo, musta, Pisoilla, luomill' yltä ryvetetty, En siitä huolisi, vaan tyyni oisin; Et silloin mulle rakas oisi, etkä Ois syntysi ja kruunun arvoinen. Mut kaunis olet; kehdossas jo, armas, Sua suosi yhdess' onnetar ja luonto.
Rakastava viha! Sa kaikkisuus, mi tyhjäst' olet luotu! Keveys raskas! Vakaa hullutus! Kuvaton kaaos muodoist' ihanista! Sa siipi lyijyinen, sa savu kirkas. Sa tuli jäinen, terveys sa sairas! Sa valvas uni, vastakohtas ihan! Näin rakastan ja rakkauttain vihaan. Et naura sa?! BENVOLIO. En, pikemmin ma itken. ROMEO. Mit', armas sielu? BENVOLIO. Armaan sielus tuskaa.
Unt' älköön kuolevaiseen silmääs tulko, Pait milloin tuskan kauhust' uneksien Näet hornan täyden hirmu-perkeleitä! Kuvaton ryhmä! Tonkivainen karju! Sa, joka syntymässäs luonnon orjaks Ja hornan pojaksi jo leimattiin! Emosi raskaan kohdun ruma tahra! Isäsi lantioiden häijy siitos! Repale kunniasta! Inhoittava Margareeta. MARGAREETA. Richard! GLOSTER. Mitä? MARGAREETA. Se ei sulle.
Kun tuo pieni kuvaton ihmisolento varmaan havaitsi, että tämä peljättävä vihollinen ei häntä hätyyttäisi, astui hän läähöttäen rinnettä ylös, jonka työn hänen lyhyet säärensä tekivät vaivaloiseksi, ja päästyään kummun huipulle, siirti vasempaan käteensä pienen joutsensa, joka vain oli semmoinen leikkikalu millä lapset siihen aikaan ammuskelivat pikku kintuista, ja asettuen majesteetilliseen asentoon ojensi armollisesti Kennethille oikean kätensä ikäänkuin suudeltavaksi.
Mitä kissan naukunaa on tää? Mitä tulloa sa tuossa povees kätket? HOITAJA. Mit' ei sais taivas nähdä: keisarinnan Ja koko ylvän Rooman häpeää. Hän päästetty on, herrat, päästetty. AARON. No, mistä? HOITAJA. Sikiöstä, tiedän mä. AARON. Jumala hälle suokoon rauhansa! Minlaisen lahjan sai hän? HOITAJA. Perkeleen. AARON. Siis perkeleen on äiti! Hauska vesa! HOITAJA. Kuvaton, ruma, musta, inha vesa!
Sen, mitä ei saanut sanoa suorasanaisesti, sen sanoi hän runomitalla. Kun kuvaton puhe oli kielletty, puhui hän vertauskuvin, jotka olivat kyllä kirkkaita ja selviä kangastuksia sekä hänen että hänen kansansa ajatuksista, tunteista ja toiveista, mutta samalla asuivat niin ylhäällä, ettei niiden päälle voinut painaa asetusten varjostinta.
»Ja kauheus tuo kuvaton edessäin, Etähäll' avust' ihmisten, Kamalass' erämaass' olin yksinäin, Sydän siell' olin ainoa tuntoinen, Syväll' ihmiskielen soinnusta poissa Epäluomien keskellä, hirmun koissa.»