United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
Senkin aasinpää, verikorva, hupelo; ohutposkinen hupelo! Kuotus! OLIVIA. Mies viekää maata; haavaa hoitakaa. SEBASTIAN. Lankoonne haavan löin ja sitä suren; Mut vaikk' ois täysi veljeni hän ollut, En muut' ois turvakseni voinut tehdä. Niin oudosti mua katselette, neiti, Ja siitä päätän loukanneeni teitä. Anteeksi, armas, noiden valain tähden, Jotk' äsken toisillemme vannoimme.
Rauha se on rampa, uninen, hupelo, kuuro, tylsä ja tunnoton, ja siittää enemmän äpäriä, kuin sota nielee ihmisiä. 2 PALVELIJA. Niin kyllä, ja niinkuin sota on raiskausta tavallaan, niin on se rauhakin tavaton laittamaan aisankannattajia. 1 PALVELIJA. Niin, ja panee ihmisiä vihaamaan toisiansa. 3 PALVELIJA. Järkevästi lausuttu; sillä silloin he eivät toisiansa tarvitse. Sota on kultaa parempi.
CONSTANCE. Jos sinä, tyyntäjäni, ruma oisit, Kuvaton, äitis kohdun häväistys, Rivoa tahraa, inhaa vammaa täysi, Hupelo, rampa, kyssä, rujo, musta, Pisoilla, luomill' yltä ryvetetty, En siitä huolisi, vaan tyyni oisin; Et silloin mulle rakas oisi, etkä Ois syntysi ja kruunun arvoinen. Mut kaunis olet; kehdossas jo, armas, Sua suosi yhdess' onnetar ja luonto.
Semmoisten pitäisi antaa mennä menojaan mahtavuudessaan, niin saisivat he nähdä miten hauskaa se on. Noh! mutta mitä enemmän tyttö vastusteli, sitä halukkaammaksi tuli Bård, ja vihdoin kulkea nuuski hän ikäänkuin hupelo eikä osannut ajatellakaan mitään muuta, kuin tuota tyttöä! niin varmaan, täydellä totisuudella, tietysti. Niinpä, tuo oli oikein ilettävää.
"Jumalan kiitos, pöytä on katettu." Mitä tämä tietää? SALOKANGAS. Nythän olet sen itsekin sanonut, vanha hupelo. Niinpä on se siis tehty. ALFRED. Noh, Liisa, nyt olet jäljellä vaan sinä. En voi. EMMA. Lupaan, että hääsi tulevat vietettäviksi kolmen viikon kuluttua. Häät? Jumalan kiitos! KAIKKI. Noh! Noh? KAIKKI. Jatka, jatka! LIISA. Mitä? Sano nyt loppukin! Vai niin! Pitkitä, pitkitä!
Vaan mitähän se tästä ajattelee, kun lukee, sanoi Matti epäröiden ja tarkasteli kirjeen sisällystä kokonaisuudessaan. Ajattelee sitä, että onpahan siinä, rakkauden 'preivi. ja paljonhan sitä 'reimilläkin' riiataan, sanoi kerran hupelo Aatu. Kukahan tämän vie perille? arveli Matti, kun väänteli paperia laskuille. Jos ei satu muita luotettavia, niin kyllä minä, sanoi Pekka.
Onko se mahdollista?...» »Mokoma ruma apina ja hupelo kuin Tom Lewis!... Sitä paitse kaljupää ... viisitoista vuotta vanhempi ... ja taskuvaras mongertaja!...» »Sellaisiakin ihmisiä näkyy löytyvän, sire.» Uneliaalla roistonäänellänsä sanoi kruununprinssi: »Sille naiselle ei kukaan voi mitään. Minäkin olen kyllin kauvan puhaltanut sille kiekolle... Ei syty ... tie on tukossa...»
CHARMIANA. Mukautua, ei missään esteeks olla. CLEOPATRA. Hupelo neuvo! Niin hän multa menee. CHARMIANA. Varokaa liiaks häntä kiusaamasta. Mit' usein kaihdat, sitä vihdoin vihaat. CLEOPATRA. Sairas olen, haluton. ANTONIUS. Mun raskas aiettan' on ilmi tuoda. CLEOPATRA. Charmiana, auta, auta; minä kaadun! On kohta loppu; ihmisluonto moista Ei saata kestää. ANTONIUS. Armas kuningatar
Santta Paavali, En ennen ruokaile kuin saan sen pään! Lovel ja Catesby, toimeen käsky pankaa! Ken ystäväni on, mua seuratkoon. HASTINGS. Voi Englantia! Mua ei hiukkaakaan, Hupelo, tämän oisin välttää voinut. Näk' unta Stanley, että karju hältä Kypärän riisti; minä tuota ilkuin, Pakoa halveksien.
Sitä teidän armonne kysyköön hänen serkultaan, Tuomas Larssonilta, joka haudassaan makaa. Hupelo oli ukko vanhoillaan, vaellettuaan Venäjällä hakemassa poikaansa, jonka kasakat ottivat tukasta kiinni eräänä kauniina päivänä ja jota sitten ei ole sen koommin kuulunut.