United States or Christmas Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lehtokurpan iltaan äännellessä, riihen lämmitessä, lemutessa uudisviljan tuoksun kartanolla viljantuojaa turhaan vuottelet. Kurpan yksinäisen iltaan äännellessä on kuin hiljaa, hiljaa surisit. Niinkuin vanha, rujo, masennettu ihminen, jok' on elämästä syrjään jäänyt. Kanervaista tietä pitkin illan kanssa kahdenkesken. Kuinka tänne uskalsitkin?
Jos ilo sull' on nähdä inhat työsi, Niin tuoss' on teurastustes taidon näyte. Oi, herrat, nähkääs: Henrik vainaan haavat Suuns' avaa jäykän uuteen veren vuotoon! Punastu, häpee, rujo luodenkanto, Kun läsnäolosi saa kylmät, tyhjät Ja verettömät suonet verestämään: Tekosi luonnoton ja petomainen Tään perin luonnottoman tulvan nostaa. Jumala, joka loit tän veren, kosta!
CONSTANCE. Jos sinä, tyyntäjäni, ruma oisit, Kuvaton, äitis kohdun häväistys, Rivoa tahraa, inhaa vammaa täysi, Hupelo, rampa, kyssä, rujo, musta, Pisoilla, luomill' yltä ryvetetty, En siitä huolisi, vaan tyyni oisin; Et silloin mulle rakas oisi, etkä Ois syntysi ja kruunun arvoinen. Mut kaunis olet; kehdossas jo, armas, Sua suosi yhdess' onnetar ja luonto.
Ihmeissäänpä jo päin hän kääntyi vienohon impeen: »Joulua viettämähän salomailla te jäittekö, neiti, matkaan umpioteillä ja pakkas-iltana yksin, kartanohon kun nyt valo, lämpö jo kaikkia kutsuu, kun rujo rampa se myös lumihankia kahlata koitti, pyrkien innoissaan väen-pirttiin hauskahan aatoks?»
Petäjistössä kankahalla Vaivainen on hökkeli vain, Ja vieläkin vaivaisempi Sen hökkelin on asujain. Kyll' on rikas ollut hänkin, Nuor' ollut on aikoinaan, Rujo nyt on, pettua syöpi, Tytär ainoa riemunaan. Syys-ilt' oli myöhä kerran, Pesävalkea leimuaa. "Mikä liike ulkona tuolla? Ken yöksi nyt tänne saa?" Matalast' ovest' astuu mökkiin Mies röyhkeä liikkeiltään.
Ylioppilaskunnan albumi Elias Lönnrotin kunniaksi 9/4 1882. Petäjistössä kankahalla Vaivainen on hökkeli vain, Ja vieläkin vaivaisempi Sen hökkelin on asujain. Kyll' on rikas ollut hänkin, Nuor' ollut on aikoinaan, Rujo nyt on, pettua syöpi, Tytär ainoa riemunaan. Syys=ilt' oli myöhä kerran, Pesävalkea leimuaa. »Mikä liike ulkona tuolla? Ken yöksi nyt tänne saa?»
"Mistä se sääli sinuun on tullut?" Mutta minä surmasin vihollisia, enkä vieraita; avonaisella tiellä ja synkässä metsässä, enkä kotona, istuen uunin nurkassa; lingolla ja kirveellä, vaan en ämmän juoruilla". Ukko kääntyi pois ja jupisi: "repale-nenä!..." "Mitä höpiset siellä, vanha rujo?" huusi Hlopusha.