United States or Hungary ? Vote for the TOP Country of the Week !
ANTONIO. Yksi sana vielä! Tuon nuorukaisen, jonka tässä näette, Puoleksi surman kidasta ma kiskoin Ja lemmen pyhyydellä häntä vaalin; Ja tuota kuvaa, joka ihaninta Lupaavan näytti, minä jumaloitsin. 1:NEN OIKEUDENPALVELIJA. Se meit' ei koske. Aika joutuu. Matkaan! ANTONIO. Mut voi, kuin halvaks muuttui jumalani! Häväisit hyvän muotosi, Sebastian.
»Maannut olen, maata voinut, Hukkaan maata vapauden, Kolmen lyhven tiiman päästä Olen orja jällehen! Miehuutta, Sebastian! Työhön! Oi, se syntiäkö ois?» Tarttui pensseliin ja aikoi Pyyhkäistä madonnan pois. Mutta voimaa, henkisyytt' on Heikoissa sen piirteissä. Oi, se hengittävän näytti, Hymy hurmas sydäntä.
SEBASTIAN. Seisonko ma tuossa? Ei veljytt' ole mulla koskaan ollut, Ja niin en jumalien luonnett' ole, Ett' olla tässä voin ja kaikkialla. Mull' oli sisko; sen vei musta aalto. Sukuako mulle? Nimenne? Säätynne? Ja mistä maasta? VIOLA. Metelinestä? Sebastian isäni; Sebastian veljenikin, moinen ihan, Noin puettu, kun vaipui märkään hautaan. Jos puvun voi ja muodon henki ottaa, Niin meitä pelotatte.
Mutta huomaanpa teissä niin viehättävää hienotunteisuutta, että väkisin ette tahdo minusta kiskoa irti, mitä itse tahdon pitää takanani; sitä enemmän siis kohteliaisuus vaatii minua ilmaisemaan itseni. Tietäkää siis, Antonio, että nimeni on Sebastian, eikä Rodorigo. Isäni oli se Sebastian Messalinalainen, josta olette kuullut puhuttavan, niinkuin tiedän.
ANTONIO. Suokaa anteeksi, herra, että vastaanotto on ollut huono. SEBASTIAN. Oi, hyvä Antonio, suokaa te anteeksi, että minä olen teille vaivaksi ollut. ANTONIO. Jos ette minua rakkaudesta surmata tahdo, niin suokaa minun olla palvelijanne. SEBASTIAN. Jos ette tahdo tyhjäksi tehdä tekoanne, se on, surmata sitä, jonka olette pelastanut, niin älkää tätä pyytäkö. Hyvästi kerta kaikista!
Sitte kului 12 vuotta ennenkuin jälleen kukaan eurooppalainen näyttäytyi "Rio Solis'en" rannalla. V. 1527 saapui sinne tunnettu venetialainen meriretkeilijä Sebastian Gaboto eli Cabot, sitte kuin hän väestönsä kapinan vuoksi oli pakoitettu luopumaan aikeestaan etsiä tietä Atlantista Tyyneen mereen.
SEBASTIAN. Antonio hyvä, Ei muuta mulla vastuuta kuin kiitos, Ja kiitos, iki kiitos; kelpo työthän Ne tällä hiestall' usein kuitataan. Paremman palkan saisitte, jos mulla Ois yhtä täysi kukkaro kuin sydän. Mennäänkö katsomaan nyt kaupunkia? ANTONIO. Huomenna, herra; ensin majan hanke.
SEBASTIAN. tyttö, joka, vaikka häntä sanottiinkin hyvin minun näköisekseni, kuitenkin monen mielestä oli kaunis; vaan jos kohta minä en voisikaan näin liialliseen ihmetykseen yhtyä, niin rohkenen kuitenkin vakuuttaa, että hänessä oli sielu, jota kateenkin täytyi sanoa kauniiksi. Hän on suolaisiin vesiin hukkunut, vaikka siltä näyttää, kuin tahtoisin minä hänen muistonsa vielä uusiin hukuttaa.
Tänä päivänä yksi vanhempi munkki tuli luokseni, arvattavasti sentähden, että olin alakuloinen ja murheellinen, ja sanoi: "älä pelkää, veli Sebastian, taistelo on usein ankara alusta; mutta muista St.
Kirottu miesi tää, Sun sydänmailtani kun säikyttää! SEBASTIAN. Mist' ompi tuuli? Minne virta vie? Tai olen hullu, tai tää unta lie. Ajuni Letheen, mielihaave, paina! Jos tää on unta, kestäköön sit' aina! OLIVIA. Tulehan! Antaudu mun johtooni. SEBASTIAN. Halusta, neiti. OLIVIA. Nyt ja ijäti! Toinen kohtaus. Huone Olivian talossa.