United States or Isle of Man ? Vote for the TOP Country of the Week !
LUCIUS. Puhutko täyttä totta, Servilius? SERVILIUS. Niin, täyttä totta, kautta sieluni! LUCIUS. Minä senkin pahuksen otus, kun saatoin itseni rahasta tyhjäksi näin otolliseen aikaan, jolloin olisin voinut ilmetä kunnon miehenä! Mikä onneton sattumus, että juuri eilispäivänä tulin ostaneeksi pientä joutavaa ja näin menettäneeksi suuren osan kunniaani!
Servilius, jumalien edessä vannon, että nyt en voi auttaa; senkin tyhmä otus, sanon vieläkin! Olin ihan aikeissa itse kääntyä Timonin puoleen, sen nämä herrat tässä voivat todistaa; mutta nyt en soisi, en koko Ateenan aarteista, että olisin sen tehnyt. Monet monituiset terveiset hyvälle armolliselle herrallesi!
Olen hiki päästä juossut häntä tavatakseni. LUCIUS. Servilius! Hauska tavata. Hyvästi! Tervehdä arvoisaa kunnon isäntääsi, minun oivallisinta ystävääni. SERVILIUS. Teidän armonne luvalla, minun herrani lähetti, LUCIUS. Mitä hän lähetti? Olen tuolle herrallesi jo niin suuressa kiitoksen velassa; aina hän vaan lähettää. Kuinka voin häntä kiittääkään, sano se. Ja mitä hän nyt taas lähettää?
LUCIUS. Hyvän saat palkinnon, siitä pidän huolta, Servilius. 1 MUUKALAINEN. Hostilius, huomasitko! 2 MUUKALAINEN. Liian hyvin. 1 MUUKALAINEN. Se maailman on henki: samaa maata On kaikki mairijat. Sit' ystäväkses Sanoa voitko, joka samaan kuppiin Palaansa kastaa? Timon, tiedän mä, Miehelle tuolle oli niinkuin isä.
SERVILIUS. Jos saisin pyytää teitä, hyvät herrat, Tulemaan toiseen aikaan, niin tuo mulle Suotuista oisi; sillä, toden totta, Nyt herrani mieli on kumman raskas: Hänestä kaikki iloisuus on poissa, Hän sairas on ja pysyy huoneessaan. LUCULLUKSEN PALVELIJA. Huoneessaan pysyy moni tervekin; Mut jos niin raihnas on hän, sitä suuremp' Ois hänen pakko maksaa velkojansa Ja selväks tehdä tiensä jumaliin.
Toivon, että hänen armonsa suvaitsee ajatella mitä parahinta minusta, vaikka en voikaan nyt kiitollisuuttani osottaa. Ja sano hänelle minun puolestani, että katson mitä suurimmaksi onnettomuudekseni, etten voi tehdä mieliksi näin kunnianarvoiselle ylimykselle. Servilius hyvä, tahdotko osoittaa minulle sen verran ystävyyttä, että kerrot hänelle minun omat sanani? SERVILIUS. Kyllä, herra, sen teen.
SERVILIUS. Hän nyt vain lähettää pienen kiireellisen pyynnön teidän armollenne, että suvaitsisitte hetken tarpeeseen lainata hänelle noin viisikymmentä talentttia. LUCIUS. Nyt hänen armonsa vain laskee pilaa; Satoja, tuhansia hält' ei puutu. SERVILIUS. Nyt toki hältä vähempikin puuttuu; Jos ehdoton ei tarve hällä ois, En hetkinkään näin kiusaamalla kiusais.
Itse puolestani täytyy minun tunnustaa, että olen häneltä ottanut vastaan pieniä suosionosoituksia, niinkuin rahaa, hopeakatuja, jalokiviä ja muuta joutavaa, joka ei ole verrattavakaan tuon toisen saamisiin; kuitenkin, jos olisi hän sivuuttanut hänet ja kääntynyt minun puoleeni, en olisi ikipäivinä noita talentteja häneltä kieltänyt. SERVILIUS. Kah, mikä onni, tuossapa hänen armonsa onkin!
TIMON. On tavallaan tää puute ihanaakin Ja siunaukseksi: sen kautta koittaa Voin ystäviäni. Koht' erhees huomaat Ja näet, ett' olen ystävistä rikas. Flaminius! Servilius! Hoi, tänne! PALVELIJA. Mit', armollinen herra! TIMON. Menkäätte, sinä Luciuksen luokse, Sa Luculluksen; olin hänen kanssaan Metsällä eilen; sinä Semproniuksen.
Kuka se enemmän suutaan soittaa kuin se, jolla ei ole pään pistettävää? Mokomat kernaast suuria rakennuksia parjatkoot. TITUS. Kas tuossa Servilius; nyt kai saamme jonkin vastauksen.