United States or Iran ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ja muistaakseni puhuitte toisesta tytöstä, jonka kanssa teidän sopisi mennä naimiseen. Te olette kauan ollut poissa hänen luotansa. Muistatteko koskaan häntä ajatteletteko häntä niinkuin tulevaa vaimoanne? Voitteko rakastaa häntä? Voitteko te, joka kerta olette niin uskollisesti rakastanut, toistamiseen rakastaa?" "Minä olen varma siitä.
Porvari veti taskustaan paperin ja antoi sen d'Artagnan'ille. Kirje! sanoi nuori mies. Jonka sain tänä aamuna. D'Artagnan avasi sen ja kun päivä alkoi hämärtää, siirtyi hän ikkunan luokse. Porvari seurasi. "Elkää etsikö vaimoanne, luki d'Artagnan, hänet jätetään teille takaisin, sittenkuin häntä ei enää tarvita. Jos otatte askeleenkaan häntä löytääksenne, olette hukassa."
"Emäntävainaja sanoi kehoittaneensa vaimoanne ryöstämään lesken lapsen. Silloin leski kaatui lattialle ja vaimonne tuli juuri sisään, jolloin me vetäysimme syrjään. Ja vaimonne nuhteli ankarasti äitiään, kun hän oli asiasta ilmoittanut ja uhkasi ajaa hänet pois talosta, jos hän vielä menisi puhumaan siitä asiasta. Ja sitten renki tuli ja korjasi lesken rekeen ja vei hänet kotiaan.
Kun lähdette kirkosta, niin me, jotka kannamme paareja, poikkeemme oikealla lähellä olevalle syrjä-kadulle ja asetumme paarein eteen; mutta varoittakaa vaimoanne kääntämästä silmiänsä siihen katuun. Aika joutuu, ja vaimonne ehkä jo kaipaa teitä. Hyvästi!" Vendale menee takasin kirkkoon ja panee morsiamensa käden oman terveen käsivartensa alle.
Varokaa vaimoanne, kun hän kahden On Cassion kanssa; valppahana silmä, Ei luulevana eikä luottavaisna! Vapahan, suoran luonteenne en soisi Jaloudessaan pettyvän. Silm' auki! Venetian naisten taipumukset tunnen: Saa taivas paljon nähdä, jot' ei tohdi He näyttää miehilleen; ja tunnon käsky Ei kuulu: "heitä se", vaan: "peitä se". OTHELLO. Sanotko sinä sen?
BOTHWELL. Minäkin olen nainut, mutta se ei koskaan kahleelta tunnu. KUNINGATAR. Ei, sillä te lemmitte nuorta, kaunista vaimoanne BOTHWELL. Siksi hän on melkein kylmä ja itsevaltainen ... mutta minä en loukkaa häntä, minä vältän häntä. Minä hankin itselleni työtä; kun ihminen on toimessa, ei hän ikävöi eikä sure! KUNINGATAR. Niin, jos minulla olisi teidän voimanne...
Hänet pois ma laitoin, Tilaanne syillä puolustain ja käskin, Ett' oiti puheilleni palajais hän: Hän lupasikin sen. Nyt lymyyn käykää, Ja huomatkaa, mik' iva, ilkku, nauru Sen miehen joka kasvoinjuonteess' asuu. Hän kertoa saa jälleen, kuinka, missä, Kuink' usein, kuinka kauan vaimoanne Halannut on hän ja sit' aikoo vielä Tarkatkaa häntä, sanon olkaa tyyni!
"Mutta hän saattaisi milloin hyvänsä mennä hevoisella naapureitaan tervehtämään," vastasi Heikkinen ihmeissään. "Kyllähän se niinkin on, mutta ei se kuitenkaan vastaa monilukuista koto-perhettä ja tuttavien ahkerata luona-käyntiä. Uskokaa vaan minua, vaimoanne vaivaa koti-ikävä," väitti naapuri, aavistamatta sitä huolien helpoitusta, jonka hänen sanansa toisessa vaikuttivat.
RICHARD. Varokaa vaimoanne, Stanley: kirjeet Käy Richmondille teidän vastuullanne. BUCKINGHAM. Mik' armollisin vastuu pyyntööni? RICHARD. Nyt muistan ennustihan Henrik kuudes. Ett' tulis Richmondista kuningas, Kun vielä piskuinen hän oli poika. Kuningas! ehkä BUCKINGHAM. Mylord, RICHARD. Mut miks ei ennustaja silloin Sanonut mulle, läsnäolevalle, Ett' olin minä hänet surmaava.
Mikä sinut hänen luokseen sai menemään?" kysyi Esa, tarkoin silmäillen seinää edessään. "Silpon Lauri kävi minut käskemässä", sanoi leski. "Siis se on totta!" jupisi Esa ja jatkoi ääneen: "Ja mitä anoppivainajani sinulle sanoi? Kerro niin tarkoin, kuin muistat". "Hän sanoi kehoittaneensa vaimoanne ryöstämään minulta lapsen, kun vaimonne oli maannut lapsensa kuoliaaksi.