Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Kymmenen, viisikymmentä, sata taikka tuhannen markkaa, aina varojen mukaan, mutta omia, joista hän tiliä tekee ainoastaan itsellensä. Tahdotteko, hyvät herrat, tietää minkä tähden; te, jotka vaaditte vaimoanne nuppineulasta ja pennistäkin tiliä tekemään? Juuri erittäin teidän oman hauskuutenne ja rauhanne vuoksi. Tuota ette saa päähänne! Mutta kuulkaatte!
"En siinä tapauksessa voi moittia teitä siitä, että te olette auttanut vaimoanne. Unohtakaa sanani! Menkää nyt molemmat huoneeseenne, huomenna puhumme asiasta enemmän." Heidän mentyään katselimme taaskin ikkunasta. Sir Henry oli avannut sen, ja kylmä yötuuli tuntui kasvoillamme. Kaukana etäisyydessä kiilsi vielä tuo pieni keltainen liekki. "Hänen rohkeutensa on käsittämätön", sanoi sir Henry.
Herra d'Artagnan lupasi minua auttaa; mutta minä kyllä kohta huomasin erhettyneeni. Vai te aiotte pettää oikeutta! Herra d'Artagnan teki teidän kanssanne sopimuksen, jonka johdosta hän ajoi pakoon poliisit, jotka tulivat ottamaan kiini vaimoanne, ja toimitti hänet löytämättömiin. Herra d'Artagnan vienyt minun vaimoni! Ah, vai niin! mutta mitä sanoittekaan?
Ehkä; mutta siihen tarvitaan ensin, että te tunnustatte kaikki mitä tiedätte vaimonne ja rouva de Chevreuse'n keskinäisestä suhteesta. Mutta, armollinen herra, siitä en tiedä mitään, minä en ole häntä koskaan nähnyt. Kun te kävitte noutamassa vaimoanne Louvresta, palasiko hän kohdastaan teidän kanssanne?
Minä olen tavannut teidän vaimoanne, sanoi Helena, kääntääkseen rovastin huomion muuanne. Ja hän pyysi toimittamaan teille tervehdyksensä. Rovastin tuli kyyneleet silmiin. Mutta hänkin tahtoi, seuraten Helenan esimerkkiä, kääntää keskustelun keveämmäksi. Et sinä lapseni ole vielä naimisissa? kysyi hän hellästi. En, sanoi Helena. Olet yhä kihloissa? En ole sitäkään, sanoi Helena.
Gabrielle teki kärsimättömän liikkeen ja avasi suunsa antaakseen kieltävän vastauksen, mutta Robert esti hänet siitä. "Mielelläni", vastasi Robert ystävällisesti, "jos vaan suinkin kykenen. Mutta mikäs vaimoanne oikeastaan vaivaa?"
"Ja te niin ehdottomasti pelkäätte vaimoanne ja tyttöänne?" sanoi Martti kummeksien. "En minä heitä nyt juuri niin todesta pelkää, mutta minä en tahtoisi heidän kanssaan riidellä. Onhan niitä nyt muitakin miehiä puhemieheksi ja saatathan itsekin asiasi ajaa en minä tohdi", sanoi Rehkonen tavallisella hajamielisyydellänsä. "Voi minua onnetointa!" sanoi Martti ja lähti vesissä silmin pois.
Mutta kuitenkin, kun ajattelin vaimoanne ja lastanne, oli aikomukseni lähestyä teitä varoittaakseni, vieläpä pelastaaksenikin, jos elämässänne olisin voinut huomata yhdenkään ainoan kunnioitettavan puolen tai luonteessanne keksiä yhdenkään ainoan, jos kuinkakin pienen kohdan, piirteen, jonka nojalla olisi voinut toivoa parannusta.
Yrjön sydämessä alkoi hento toivon taimi vähitellen lakastua, ja yhä tuskallisemmaksi kävi hetki hetkeltä kysymys, mitä oikeastaan oli tekeminen sen hilpeän ja heikon olennon eteen, joka niin auttamattomasti näytti kuihtuvan hänen kainalossaan. "Ettekö sitä huomaa, veli Heikkinen?" sanoi eräänä päivänä muuan ystävällinen naapuri, "ettekö huomaa, että teidän vaimoanne vaivaa koti-ikävä?
Uskoisiko se teidän käyttäneen itsenne viisaasti ja kunniallisesti? joka muuten voitaisiin selittää ainoastaan siten, että te katsoitte itsenne velvoitetuksi kunnioituksella kohtelemaan tulevaa vaimoanne. Ja mistäpä te paremman vaimon saisitte? Mistä löydätte sedän, joka on halukas luopumaan hoidokkaastansa ja 20,000:sta punnasta, kysymättä onko teillä itsellä edes penniäkään?
Päivän Sana
Muut Etsivät