United States or Vanuatu ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Voi, armahtakaat minua vähän!" huudahti Emily. "Osoittakaat minulle jotakin sääliä taikka kuolen hulluuteen!" "Se ei olisi iso rangaistus", lausui Rosa Dartle, "teidän rikoksistanne. Tiedättekö, mitä olette tehneet? Ajatteletteko koskaan sitä kotia, jonka olette tehneet autioksi?"
Nähkääs, jalosyntyinen rouva, ensin on esteenä Kustaa kuningas; kun hän on lyöty, eivät tanskalaiset kauvaa jaksa tässä maassa pysyä. Ja sitten? Sitten olemme vapaat; meillä ei ole enää vieraita esivaltiaita, ja me saamme valita itse kuninkaamme niinkuin ruotsalaisetkin ennen meitä. Itse kuninkaan? Ajatteletteko Sturein sukua?
Tosin olen kohonnut halvasta asemastani, siitä kuin te ensin puhuttelitte minua mutta minä olen yhä halpa. Minä toivon, etten koskaan muutu siitä miksikään. Te ette ajattele pahaa halpuudestani, vaikka uskon teille pienen asian, Master Copperfield' Ajatteletteko?" "En suinkaan", sanoin minä vähän vastahakoisesti. "Kiitoksia!" Hän otti nenäliinan plakkaristaan ja alkoi pyyhkiä kämmeniänsä.
NIKOLAUS PIISPA. Sigard mestari sanoo: tunnin kuluttua. SKULE HERTTUA. Ja Trond papin kirje ? NIKOLAUS PIISPA. Ajatteletteko te vielä sitä? SKULE HERTTUA, Se ei koskaan lähde mielestäni. NIKOLAUS PIISPA. Kuningas on tehnyt teidät herttuaksi; herttuan nimeä ei ole yksikään mies, ennen teitä, Norjassa kantanut. SKULE HERTTUA. Ei ole kylliksi. Joll'ei Hookon ole oikea, niin täytyy minun saada kaikki!
"Hyvä Bodendorff, ajatteletteko ensinkään mitä sanotte? Ehkä ehdoituksenne yhdeltä puolen katsoen on sangen arvoisa, niin se toisaalta on liiaksi jyrkkä ja sopimaton. Minun tulee tyttäreni maineen tähden jättää Reihenstein, ja oikein on oikein. Te olette herra täällä ja meidän tulee mennä!" "Jospa minäkin jo ennen teitä täältä lähden ainaiseksi?" "Siinäkin tapauksessa.
Minä tulen ainoastaan katsomaan omaa vaimoani, tahdon ainoastaan sinua syleillä, sinä hirmuinen tenhotar. KUNINGATAR. Mylord! Eivätkö suuteloni makealle maistu? Ajatteletteko niitä, joita Judas antoi? Minä ajattelen kaikkia niitä, joita te annoitte suloisella kavaluudella.
»Ajatteletteko todellakin, mitä sanotte, eversti?« kysyi don Juliano levottomampana kuin koskaan. »Minun sisareni, minun sisarentyttäreni noitten armottomien roistojen vallassa.« »Ehkäpä ei kaikki vielä ole kadotettua«, vastasi eversti Requennes. »Minä tunnen Villannevan ja tiedän, että hän, jos hänen kimppuunsa äkkiarvaamatta hyökätäänkin, ymmärtää puolustaa itseänsä.
Minä arvasin, että teillä oli tuo perustus.» »Eikö teillä sitten ole», aikoi Aune kysyä, mutta ujous esti häntä. Hetkisen kuluttua rohkaisi hän kuitenkin mieltään ja kysyi luottavasti: »Ajatteletteko te sitten toisin?» »Oikeastaan en. En tosin voi sanoa, että olen säilyttänyt lapsuuteni uskon, sitä lie harva tehnyt.
»Mutta mitä te sillä oikein...? Ajatteletteko te että, tuotanoin...?» Kirkkoherra keskeytti epäillen lauseensa. »Siitä juuri minä tahdoin kysyä kirkkoherran ajatusta että jos ... jos siinä on ollut jotain kamalaa?» Kirkkoherra oli hetken vaiti ja hänen silmissään näkyi mielenliikutus.
Ajatteletteko te sitten oikein selvällä järjellä, etten minä olisi tohtinut, minä?» »Mutta miksi et sinä sitten alkanut?» kysyi Iikan Antti ja sitä kohta säestivät toiset monissa erilaisissa toisinnoissa. Luulivat löytäneensä oikean valtin. »Minäkö? Mitä, yhdeksäntoistatuhatta, varten mun pitäisi *aina alkaa*?» Toiset selittivät kuin yhtenä miehenä, että oli odotettu Esaa alkamaan.