United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuinkas voit pitää lukua siitä? Nora. Niin; se oli sinulta aivan oikein sanottu. Se tehtävä on minulle mahdoton. Toinen tehtävä on ensin suoritettava. Minun tulee koittaa kasvattaa itseäni. Sinussa ei ole miestä auttamaan minua siinä. Se tulee minun tehdä yksinäni. Ja sentähden matkustan minä nyt pois luotasi. Helmer. Nora.
Sen matkanhan piti pelastaa mieheni henki. Sitä en voinut jättää tekemättä. Krogstad. Vaan ettekö sitä ajatelleet, että se oli petosta minua vastaan ? Nora. Sitä en mitenkään voinut ottaa lukuun. Minä en ollenkaan huolinut teistä. En voinut kärsiä teitä kaikkien niitten kylmien verukkeitten tähden, joita teitte, vaikka tiesitte missä vaarallisessa tilassa mieheni oli. Krogstad.
Ne? Kukas niistä huolisi! Vento-vieraitahan ne ovat. Helmer. Nora, Nora, sinä olet vaimo! Vaan leikkipuhe sikseen, Nora; sinä tiedät, mikä minun ajatukseni on tässä asiassa. Ei velkaa! Eikä koskaan lainata! Siihen tulee jotakin ahdistavaa, ja siis myöskin jotain epäkaunista siihen kotiin, joka perustetaan lainalle ja velalle.
Eikö mieleesi pistä, että tämä on ensi kerta kun me kaksi, sinä ja minä, mies ja vaimo, puhumme vakavasti keskenämme. Helmer. Niin, vakavasti, mitä se tietää? Nora. Koko kahdeksan vuotta, vieläpä kauemminkin, ani meidän aikaisimmasta tuttavuudestamme asti emme ole koskaan vaihtaneet vakavata sanaa vakavista asioista. Helmer.
Anna minun mennä! Anna minun päästä ulos! Onko se totta, mitä hän kirjoittaa? Kauheata! Ei, ei; mahdotontahan se on, että tämä voisi olla totta. Nora. Se on totta. Minä olen rakastanut sinua yli kaiken tässä maailmassa. Helmer. Oh, älä tule turhilla kierrättelyksillä. Helmer. Onnetonta sinua, mihinkä vehkeesen olet ruvennut! Nora. Anna minun mennä, sinun ei huoli kantaa sitä minun tähteni.
"Ei, anteeksi, rakas ystäväni, minä en tahdo, että Nora jättää meidät.
Kylläpä huolit. Sano nyt jotakin mahdollista, jota mieluisimmin haluaisit. Nora. En, en todellakaan tiedä mitään. Niin, kuules, Torvald Helmer. Noh? Helmer. No, no; sano suoraan. Ainoastaan senverran kuin voit olla ilman; niin minä sitten jonakuna päivänä ostan niillä jotakin. Helmer. No mutta, Nora Nora. Tee se, Torvald-kulta; minä pyydän sitä niin hartaasti sinulta.
Ja mikä se on? Nora. Onpa jotain, jota minun niin sanomattomasti tekisi mieleni sanoa niin että Torvald sen kuulisi. Rank. Ja miksi ette siis voi sanoa sitä? Nora. En, minä en uskalla sanoa sitä, sillä se on niin häijyä. Rouva Linde. Häijyä? Rank. No, silloin se ei ole sopivata. Mutta meille voitte kyllä. Mikä se on, jota mielenne niin tekee sanomaan Helmerin kuullen? Nora.
Minä ? Minäkös niin vähän tuntisin ? Sinä olet lapsi, Nora. Rouva Linde. Vai niin? Nora. Sinä olet niinkuin nuo muut. Te luulette kaikki, ettei minusta ole mihinkään oikein vakavaan Rouva Linde. No, no Nora. etten ole kokenut mitään tässä matoisessa maailmassa. Rouva Linde. Armas Nora, vastahan sinä kerroit minulle kaikki vastuksesi. Nora. Pyh, noita vähäpätöisiä!
Sinulla on vielä Tarantella suonissasi, huomaan ma. Ja se tekee sinut vieläkin viehättävämmäksi. Kuuleppas! Nyt alkavat vieraat mennä. Nora. Niin, sitä toivon. Helmer. Niin, eikö totta, oma armas Norani?