Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Pankissa jo tietävät, että minun on aikomus eroittaa Krogstad virasta. Jos nyt saataisiin kuulla, että uusi pankinjohtaja on muuttanut mielensä vaimonsa rukousten tähden Nora. Entäs sitten ? Helmer. Tietysti ei mitään, kunhan vaan tää pieni visapää saisi asian käymään tahtonsa mukaan!
Rouva Linde. Sitä en epäile. Vaan mitä sinä tarkoitat? Nora. Puhu hiljaan. Ajatteles, jos Torvald kuulisi sen! Sitä hänen ei pidä saada millään muotoa ; sitä älköön kukaan saako tietää, Kristiina; ei kukaan paitse sinua. Rouva Linde. Mutta mikä se sitten on? Nora. Minä se olen, joka olen pelastanut Torvaldin kuolemasta. Rouva Linde. Pelastanut ? Millä tavoin pelastanut? Nora.
Sano ettäs olet sairaana. Helmer, Anna se minulle. Sinä et saa sitä; minä tahdon itse lukea sen. Nora. Lue sinä. Kenties olemme hukassa, sekä sinä että minä. Ei; minun tulee se tietää. Nora. Helmer. Nora! Ei; minun pitää lukea se vielä kerta. Niin, niin; asia on niin. Minä olen pelastettu! Nora, minä olen pelastettu! Nora. Entäs minä? Helmer.
Se kummahan tuo onkin, joka nyt on tapahtuva. Rouva Linde. Se kummako? Nora. Niin, se kumma. Mutta se on niin kauheata, Kristiina; se ei saa tapahtua, ei millään muotoa ikinä. Rouva Linde. Minä menen paikalla Krogstad'in puheille. Nora.
"Rakas pikku 'Nora Nubb', emme me tahdo pahoittaa mieltäsi, emme me ahdista sinua, oma kullannuppumme, ei, ei...!" huudahti Lisbet, ja molemmat sisaret hyväilivät Tullaa ja puhuivat hänelle lempeitä sanoja, aivan kuin hän olisi ollut pieni lapsi, jota täytyi lohduttaa. Sitten he uudelleen ryhtyivät pukeutumishommiinsa. Mutta Lisbet juoksi sitä ennen äidin luo, kiersi kätensä hänen kaulaansa ja kuiskasi: "
Nora, enkö koskaan voi tulla muuksi kuin vieraaksi sinulle? Helmer Nimitä minulle tämä kummista kummallisin! Nora. Silloin täytyy sekä sinun että minun muuttua niin, että . Oh, Torvald, minä en enää usko kummia tapahtuvan. Helmer. Mutta minä tahdon uskoa sitä. Nimitä se! Meidän tulee muuttua niin että ? Nora. Että yhdis-elämä meidän kahden kesken voisi tulla avio-elämäksi. Jää hyvästi.
Hyvää yötä, herra tirehtöri. Helmer. Minä niin mielelläni ; vaan eihän se ole mikään pitkä matka, mikä teidän on käytävänä. Hyvää yötä, hyvää yötä. Hän on kauhean ikävä, tuo vaimo. Nora. Etkös ole hyvin väsynyt, Torvald? Helmer. En, en ollenkaan. Nora. Eikös sinua nukutakkaan? Helmer. Ei rahtuakaan; päinvastoin tunnen itseni äärettömän virkeäksi. Entäs sinä?
Koulussa ollessasi olit aika tuhlari. Oh, me emme todellakaan ole olleet semmoisissa varoissa, että minä olisin voinut tuhlata. Meidän on täytynyt tehdä työtä kumpaisenkin. Rouva Linde. Sinunkin? Nora. Tiedäthän, että Torvald otti eron virkakunnasta kun menimme naimisiin? Siinä ei ollut toivoa päästä korkeampaan virkaan hänen virastossaan, ja täytyihän hänen nyt ansaita enemmän rahaa kuin ennen.
Isänne makasi myös hyvin sairaana, luulenma. Nora. Hän oli viimeisillänsä. Krogstad. Kuoli kohta sen jälkeen? Nora. Niin. Krogstad. Sanokaa minulle, rouva Helmer, voitteko kenties muistaa minä päivänä isänne kuoli? Tarkoitan minä päivänä kuukaudessa. Nora. Isä kuoli Syyskuun 29 p:nä. Krogstad. Aivan oikein; siitä olen hankkinut tiedon. Nora. Mitä kummallista? Minä en tiedä Krogstad.
Rouva Linde. Niin, vaan semmoisissa tiloissa on ainakin suuri onni, kun rahoja on olemassa. Nora. Niin, tahdon sanoa sen sinulle, me saimme rahat isältä. Rouva Linde. Vai häneltä. Se oli juuri siihen aikaan kun isäsi kuoli, jos oikein muistan. Nora. Niin, Kristiina, se oli juuri siihen aikaan. Ja ajatteles sitä, minä en voinut lähteä hänen luoksensa hoitamaan häntä.
Päivän Sana
Muut Etsivät