United States or Georgia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hyvä isä! älkää ajatelko tehdä minua rikkaaksi, vaan jakakaa omaisuutenne toisella tavalla. Antakaa minulle vuotuinen eläke, mutta antakaa Attaliean saada muuan pääoma ja antakaa sitten jäännöksenne hyödyllisiin tarkoituksiin. Minä soisin, että te tänne perustaisitte oppilaitoksen, jota kutsuttaisiin Kaarlo Helmerin köyhäin tyttöjen kouluksi; johon minä tahdon, jos elän, tulla opettajattareksi.
Ah, isäni, antakaa minun ja vanhan Marian olla itseksemme. Oli onni, eitä Liinalla nyt oli vanha Maria. Hän ymmärsi hänet kaikista parhain. Liina istui koko yön yläällä ja luki lävitse Helmerin kirjeet. Ah! niissä hengittiin aina vaan elämän-riemusta, toivosta ja ilosta.
Siinä on toki jotain romantillista. Ei taideta kieltää, Frans; sinun kohtaloillasi on vissi loisto, jota Akselin kohtaloilla ei ole. Seuraavana päivänä matkustivat Frans ja nuori Berndtsson Helmerin pieneen taloon.
Oikealla puolella perällä oleva ovi vie etuhuoneesen; toinen vasemmalla puolella perällä oleva vie Helmerin työhuoneesen. Näitten molempien ovien välillä on piano. Vasemmalla sivulla on keskellä seinää ovi ja edempänä ikkuna. Lähellä ikkunaa on ympyriäinen pöytä nojatuolineen ja pikku sohvaneen.
Kuulkaa, emmekö aloita nyt heti? Täällä on kirja, herra Rastas. Lukekaa Helmerin osaa, sillä välin kuin minä käyn hiukan koristelemassa itseäni. JUSSI. Minä, tohtori Rank, istun valmiiksi tänne pianon ääreen. TEUVO. Saadaanpas nähdä, kuinka hyviä näyttelijöitä me ollaan. JUSSI. Kaiketi olet nähnyt Nooraa suomalaisessa teaatterissa? TEUVO. Olen toki! Montakin kertaa. JUSSI. Ei sitten hätää.
Oh, vahinko ei voi olla suuri, sillä kaikki huonekakut voivat olla korkeintaan viidensadan riksin arvoisat muutamia sini-maalattuja sohvia ja muutamia kiivu-pöytiä, se ei voi olla suuri vahinko. Minä luen teille kirjeen. Hm. "Rakas lanko!" Nyt luki patruuna lavean kertomuksen tulipalosta. He asuvat akka Helmerin luona ... niin, hm...
Ah, tietäkää, että minä olen kärsinyt paljon Helmerin tähden; sillä Ilse täti ja setäkin tuolla alaalla arvostelivat sen olevan liika halpaa rikkaalle Liina Anton'ille; ja nähkääs, minä saan kärsiä paljon, paljon, ja voin tuskin toivoa, että kuitenkin vanhempani suostuivat ehdotukseen; mutta kas, luutnantti Berndtsson "hänet taikka ei ketään" sen tähden saatan minä elää ja kuolla.
Ja mikä se on? Nora. Onpa jotain, jota minun niin sanomattomasti tekisi mieleni sanoa niin että Torvald sen kuulisi. Rank. Ja miksi ette siis voi sanoa sitä? Nora. En, minä en uskalla sanoa sitä, sillä se on niin häijyä. Rouva Linde. Häijyä? Rank. No, silloin se ei ole sopivata. Mutta meille voitte kyllä. Mikä se on, jota mielenne niin tekee sanomaan Helmerin kuullen? Nora.
Liina Anton asui akka Helmerin luona kaikki tuon kaivatun huoneessa oli kajoomatta, sellaisena kuin hän oli sen jättänyt, samoinkuin Fredrik suuren huone Sans Souss'issa. Tämä teki, että niin hyvin vanhalla kuin nuorellakin joka hetki oli muistutus siitä hengestä, joka oli mennyt ennen heitä molempia, vaan ei heistä; sillä molemmat olivat varmaan vakuutetut jälleen-näkemisestä.
Oli kaunis ja suora tie metsän kautta ja se johti eräälle korkeudelle, jossa Berndtsson äkkiarvaamatta näki Rödebyn kirkon ja sen vieressä pappilan, jonka puutarhaa ympäröi punainen säle-aita. Vaan muutaman pyssynhollin päässä sieltä, kuni maalla sanotaan, oli Helmerin pieni talo. He olivat pian siellä. Onko herra Helmer kotona?