Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Niin oli; ja myös tryffeli-sienille. Nora. Niin; oikein, tryffeli-sienille. Ja ostereillekin, luulen ma? Rank. Myös ostereille, ostereille; se on tietty. Nora. Ja sitten vielä kaikille noille portviineille ja sampanjoille lisäksi. Surkeata on että kaikki nuo hyvät herkut tekevät niin pahaa selkäpiille. Rank.
Nora, et voi uskoa, kuinka minä iloitsen illan tulosta. Nora. Niin minäkin. Entäs lapset, mikä riemu niillä on oleva, Torvald! Helmer. Ah, kuinka suloista on ajatella, että olen saanut varman, turvallisen paikan; että minulla nyt on riittävät tulot. Eikö niin; sitä on suloista ajatella? Nora. Oh, se on eriskummaista! Helmer. Muistatko viime joulua?
Niin, semmoisesta, jota ei ole olemassa paha kyllä. Entäs sitten? Rouva Linde. Onko tohtori Rank varakas? Nora. On. Rouva Linde. Eikö hänellä ole ketään, josta olisi huoli pidettävä? Nora. Ei ketään; mutta ? Rouva Linde. Ja hän käy jokapäivä tässä talossa? Nora. Johan sen kuulit. Rouva Linde. Mutta kuinkas tuo hienosti sivistynyt mies voi olla niin päälletunkevainen? Nora.
No, se oli kiltisti tehty sinulta. Mutta sano minulle, onko se todellakin niin pahaa, se, johon tuo Krogstad on tehnyt itsensä syypääksi? Helmer. Kirjoittanut väärän nimen. Ymmärrätkös mitä se on? Nora. Eikö hän ole voinut tehdä sitä pakosta? Helmer. Niin, taikka niinkuin niin moni ajattelemattomuudessaan.
Helmer. Vai niin? Miks'en? Nora. Et, sillä ovathan nämä kaikki vain turhapäisiä syitä. Helmer. Mitä sanot? Turhapäisiäkö? Olenko minä mielestäsi turhamielinen? Nora. Et, päinvastoin, Torvald-kulta; ja juuri sen vuoksi Helmer. Ykskaikki; sinä sanot syyni turhapäisiksi; siispä lienen itsekin turhamielinen. Turhamielinen! Vai niin! No, tästä totta tosiaan pitää tehdä loppu. Nora. Mitäs aiot? Helmer.
Eihän olisikaan meidän siivon Torvald Helmer'in tapaista näyttää niin paljon miehuutta Nora. Herra Krogstad, minä vaadin että puhutte kunnioituksella miehestäni. Krogstad. Kyllä mar', kaikella velvollisella kunnioituksella.
Kun tuo pitkäkasvuinen, vaaleaverinen tyttö tuli sisään, oli tohtori huomaavinaan lapsessa saman vapistuksen kuin silloinkin, kun hän itse oli tahtonut koskettaa häneen, ja samaa ikävöimistä saada hautautua, kadota pois ainaiseksi. Nora asettui vuoteen jalkapäähän ja vastaili tyyneesti, itsekin tietämättään julkeasti hymyillen tohtorin kysymyksiin. "Minä en tiedä mitään, herrani.
Sen vain arvelin sanoa teille, ettei teidän huoli antaa tämän asian liioin rasittaa mieltänne. Ensiksikin minä en aio vetää sitä oikeuteen. Nora. Ette suinkaan; eikö niin; senhän tiesin. Krogstad. Voihan koko asia tulla laitetuksi kaikessa sovinnossa; sen ei ollenkaan tarvitse päästä koko maailman tiettäväksi; se jääpi meidän kolmen kesken. Nora. Minun mieheni ei pidä koskaan saada tietoa tästä.
Neljä tuhatta kahdeksan sataa kruunua. Mitäs siihen sanot? Rouva Linde. Mutta, Nora, kuinka se oli mahdollista? Olitko voittanut arpajaisissa? Rouva Linde. Mutta mistä sinä sitten otit ne? Rouva Linde. Sillä lainatahan et niitä voinut. Nora. Vai niin? Miksikä ei sitä? Rouva Linde. Ei, eihän vaimo voi lainata ilman miehensä suostumusta. Rouva Linde. Mutta, Nora, minä en ollenkaan ymmärrä Nora.
Lopuksi piilee Nora pöydän alle; lapset tulevat riehuten sisään, hakevat, vaan eivät löydä häntä, kuulevat hänen nauruansa, juoksevat pöydän luo, nostavat pöytäliinan ja näkevät hänen. Riemu on ylimmillään. Hän ryömii esiin ikäänkuin peloittaaksensa heitä. Uutta riemua. Sillä välin on koputettu ovelle, vaikkei kukaan ole huomannut sitä. Krogstad. Pyydän anteeksi, rouva Helmer Mitäs te tahdotten?
Päivän Sana
Muut Etsivät