Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. toukokuuta 2025
Silloin osoittivat paimenet Martinswand'ille. "Taivaan Jumala ... taivaan Jumala häntä auttakoon! huusivat kaikki, jotka näkivät ihmisen liikkuvan tuolla ylhäällä tavattomassa korkeudessa. "Nyt sota-airut toitotti: Oletteko te, armollinen keisari, niin antakaa meille merkki; heittäkää kivi alas.
Läksin markkinoille Anjanpellon Syyskuun päiväl armahal; Ihanasti vaalea ja tyyni Taivas päälläin kaarteli. Kellastunut, äänetön kuin hauta Oli Tapiolan kaupunki. Milloin seisoin mäel korkealla Kaukarantaan katsahtain, Milloin laaksois hymyvissä kuljin, Huuhelivat paimenet; Niinpä vaelsin mä Anjanpeltoon Hämeenmaitten kultasilla teil. Seisoin viimein markkinoitten pauhus, Harput soi ja kanteleet.
Niiden vieno sulous ja virkeä luonnontunne muistuttaa Kantelettaren laulelmia. "Valikoimassa" on myös "pieni laulukihermä" Paimenet. Muista runoista ovat huomioon otettavia "Hevospaimenet yömajalla", "Kamppiaiset", "Isällemme", "Kotoinen sydän" y. m. m.
Tuost' ylen ylvästyin sopavaskiset, vankat epeijit sortivat, väijyen vainosivat meit' ilkiötöillään. Niinp' osasaaliikseen luki vanhus härkiä lauman, uuhia kolmepa myös satakuntaa, paimenet myötä.
Nyt se ei enää ansaitse huomiota muusta syystä, kuin siitä, että se on sama paikka, kuin raamatussa mainittu Arimatia. Sen tähden se veti puoleensa erittäin meidänkin huomiotamme. Sen ympäristö on kaikkialla sangen hedelmällinen ja monin paikoin hyvästi viljelty. Lähitienoilla näimme kaikkialla suuria lammas- ja vuohilaumoja, joita paimenet käyttelivät laitumilla.
Sit' eikö voisi, koska Israel, Nuo orjat entiset, nuo paimenet EVI. Nuo rosvot, sano, korven kulkijat! Niin mit' ei Moab voi ja Midian Ja kaikki Kaanaa, jos sun jumalas Heit' innostuttaa! BILEAM. Näette kuorta vaan, Mut silmänne ei pysty ytimeen. Jos saarnaan heille, eivät kuuntele, Kun totuuteen on heillä korvat tylsät. Jos kuuntelevat, eivät ymmärrä, Kun arki-askariin on heillä aatos.
Paimenet, jotka kulkivat tien vieressä, soittivat torviansa, ja Junno tahtoi heitä kuunnella; hänen mieleensä muistuivat muinaiset ajat, lapsuuden suruttomat päivät. Hän kuuli myös metsän humun, kirkkaat kyyneleet virtailivat hänen silmistänsä, ja hän huudahti: »Oi suloinen Suomi, mun syntymämaani!
Sen hakevat sulho ja morsian kaulakkain kulkeakseen, sille karjatyttö helähyttää ilonsa ja sille huolensa haastaa. Se näkee karjan, näkee paimenet ja metsämiehet, linnut sitä pitkin piipertävät, jänö pitkät matkat pukkii sen selässä ja kernaasti valitsee sen vieressä makuunsa, sillä tie on sen paras liittolainen ja viepi ohitse vainoojat: ketut ja koirat.
Kunnes kruununmaksut vähenevät, johon ei liene enää pitkää aikaa, on tärkeätä estää papiston suunnattomia vaatimuksia. Nykyisten olojen vallitessa paimenet keritsevät paljaiksi lampaansa. Nuo vastikejyvät, ymmärrättehän... Siitä oli eilen puhe. Mutta me talonpojat kynnämme ja kylvämme mieluummin omia peltojamme. Tietysti.
Enimmät kerjäläiset ovat jo poistuneet tavallisilta paikoiltaan; ainoastaan jokunen on vielä siellä täällä, ehkä muistaen meidän menomme yrttitarhaan ja odottaen meiltä vielä paluumatkallakin ropoa. Paimenet ajavat lammas- ja vuohilaumojansa kotiin meidän edellämme.
Päivän Sana
Muut Etsivät