United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ja niinkuin mieli puhdas nyt kirkkomatkall' on, niin työssä tälle maalle se puhdas olkohon! Ah, herttainen on hetki, tää Herran päivä on! Ja kirkon torni nousee tuolt' yli kuusikon. Ja aamupaistehessa se noin kun hohtelee, totuuden, pyhän tietä se meille viittailee. Niin maamme tulevaisuus myös meille hohtakoon, kuin pyhä templi tuolla, ja meitä kutsukoon!

BILEAM. Eteeni nousi Kosbi morsian, Verinen, valkovaippa kostotar, Vihoja säihkyi hänen silmistään, Kun verikeihään ojensi. Sit' ottaa Kun aioin haipui hän kuin kangastus. ZUUR. Hän, tyttäreni sulle näkyi? nouskaa! Verinen kostonkeihäs meitä johtaa, Sit' ynnä seuratkaamme! JOUKKO. Seuratkaamme! BILEAM. Tuolt' astuu hän! O, koston enkeli! Tuo keihäs isällesi! Ota, Zuur! ZUUR. En näe häntä. Missä?

Ja kautta käden tään ja taivaan armon, Näin puolustautuen, ma toteen näytän, Ett' taivaan, kuninkaan ja mun hän petti, Niin totta kuin mua taivas auttakoon! KUNINGAS RICHARD. Marsalkka, kysykää tuolt' aseekkaalta, Kuka hän on, ja miksi saapuu tänne Noin sotatamineihin puettuna; Hän sääteisesti, niinkuin laki käskee, Asians' oikeaksi vannokoon. MARSALKKA. Ken olet?

Lautamies lakitta seisoi, Pani päälle paljahalle: "Mist' olet kotoisin vieras, Kosk' olet kovin korea, Vieras vikkelän näköinen? Oletko Oulusta oloa, Kaupungista kauppamiesi?" Vieras vastasi välehen, Pietari pian sanoopi: "En ole Oulusta oloa, Kaupungista kauppamiesi; Tuolt' olen rajan takoa, Pitäjästä Vuokkiniemen, Kesän Kellossa asunna, Putahilla puolen vuotta."

Tuolt' on sulhoni tulossa Aamun auteren takoa, Aallon päilyvän sylistä: Ruskoposki! kirkassilmä! Hohtorinta! Jää hyvästi! Kirri raukkani hyvästi! Seisoo jäykistyneenä. Tämä on kosto Joukolalle! Tästä tahdon viestin viedä Ainon kurjalle kodille. Hyvästi, poloinen Aino! Lähtee. Hah hah ha! Hyvästi kaikki! Kaikki ihmiset hyvästi! Raskas on inehmoseura, Niin raskas, tukala, kurja Kuuma tääll' on.

Niin kummat unten hurmat heräjävät. Tuolt' takaa kunnaan Panin soitto soi. Kuin onnenunta tuuli huminoi. Ja Psyyken jäsenet ne väräjävät, kun aamukaste niitä kostuttaapi. Nyt nuori Psyyke jotain aavistaapi: hän alastomuuttansa säikähtää, hän tuntee oudon odotuksen pelon, hän tuntee luomisriemun uuden elon, mi salaa sisässänsä läikähtää.

Ei käynyt niin; sen joukot saapuu, vaatein Philippin luona meitä taisteluun; He ennen vastaavat kuin kysytäänkään. ANTONIUS. Pah! minä heidän aatoksensa tunnen Ja tiedän tuohon syyn: he mielellään nyt Toisaanne marssis; pelvon pöyhkeydellä Tuolt' alas astuvat he, luullen, että Meit' uskomaan saa muoto heidät uljaiks. Mut eipäs niin. SANANSAATTAJA. Aseihin, päälliköt!

Käy piiloon! Illan tään oot minun vaan! Tuolt' äitis saapuu, häll' on Guldstad myötä! He poistuvat puiden lomitse puutarhamajan kohdalla. Rouva HALM ja GULDSTAD tulevat parvekkeelle. Hän muuttaa! Siltä näyttää tosiaan. tulee. Hän muuttaa! Suokoon taivas armossaan niin ettei kävis! Ikävä tää seikka on. Ma tiedän, kuinka hillitön tuo veikka on.

Ja niinkuin mieli puhdas nyt kirkkomatkan' on, niin työssä tälle maalle se puhdas olkohon! Ah, herttainen on hetki, tää Herran päivä on! Jo kirkon torni nousee tuolt' yli kuusikon. Ja aamupaistehessa se noin kun hohtelee, totuuden pyhän tietä se meille viittailee. Niin maamme tulevaisuus myös meille hohtakoon, kuin pyhä templi tuolla, ja meitä kutsukoon!

Ken rikkoa tään rauhaisuuden!... Vait!... Tuolt' tunnen äänen särkyneen: on aivan, Kuin luonnon rinta halkeis kahtia Ja juopahansa peittäis maan ja taivaan... Taas tyynt' on, tyyntä niinkuin haudassa. Rikos on tehty! Nopeudessaan Sen vertainen ei ihmis=aatoskaan. On kuin se olis syvää salaisuutta: Sen rinnalla on laki voimaton, Sen työt ne ovat ijankaikkisuutta, Ja itse rikos täytymystä on.