United States or Israel ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä toivotan Hilmalle onnea ja lykkyä. HILMA. Kiitoksia. Mutta mistä Sihvonen tietää minulle onnea toivottaa? SIHVONEN. Minähän näin teidän Karihaaran kanssa ajelevan kääseillä eilen illalla. Ja olenhan minä ollut vähän niinkuin puhemiehenäkin. Minähän Hilmalle sanoin, että Karihaara tykkää Hilmasta ja että toista se on Karihaara kuin se rumpari. Minä tulin tapaamaan sitä rumparia.
Samu käänsi katseensa pois ikkunasta, rohkaisi mielensä ja sanoi: Ja teille, isä ja äiti, ilmoitan nyt, että olen aikonut kosia Hilmaa. No, oma asiasihan se on, poikani, virkkoi isä. Minä en kiellä, en kehoita. Minä pidän paljon Hilmasta, sanoi äiti. Suokoon vaan Jumala onnea! Paimen Aaro juoksi keppikädessä tupaan, katsahti kelloon ja sanoi: Aika onkin lähteä ajamaan lehmät kotiin.
Satuin vielä pääsemään entiseen huoneeseenikin, joka yhä lisäsi hauskaa, tutunomaista vaikutusta. Nuori naispalvelija hääri ympärilläni. Käännyin heti häneen, saadakseni tietoja Hilmasta. Jos rouva Grålund elää? Kyllä maar hän elää, selitti minulle tyttö hämäläismurteellaan. Mitenkä he tulevat toimeen? Siinähän menettelee. Ei suinkaan se vallan hyvää ole, ruokavieraita hän pitää. Niinkö rouva?
Itse hän oli tämän tien ensin valinnut, pitäen sitä paljon viehättävämpänä kuin täydellisyyden tietä, sillä hän kuvaili saavansa Hannasta alkaa. Nyt oli kuitenkin tullut selväksi, että siinä tapauksessa piti alkaa Hilmasta. "Mutta se on myöskin selvä, että minun nyt on jättäminen tämä kärsimyksen tie ja vapaaehtoisesti meneminen toista tietä", ajatteli Henrik.
Hän tietysti tahtoi unhottaa orjuutensa ajat ja välttää sen vuoksi kaikkea, mikä niistä muistutti. Muutamia vuosia kului. Hilma alkoi unehtua mielestäni pois. Kerran olin vaan sattumalta kuullut, että hänen miehensä oli perustanut villankehruutehtaan Tampereella, mutta Hilmasta itsestään ei silloinkaan tiedetty mainita niin mitään.
ROOPE. Olithan äsken. Sinä luulit ihan väärin minusta ja Miinasta. Enhän minä sitä niin luullutkaan. ROOPE. Meillä ei ole koskaan ollut mitään väliä, enkä minä ole koskaan erityisesti Miinasta pitänyt. Niin minäkin arvelin ja uskoinkin, varsinkin, kun höpistiin ihan yleiseen Hilmasta ja sinusta. Mutta ... noh! mikäs sitä piippua pännii? Kas sitä vaan, kun on mennyt ihan tukkoon. Ah hah!
"Hänelle antaa äiti", sanoi Hilma ja painoi päätään isän rintaa vasten lujempaan, ikäänkuin lopettaakseen isän kyselyn. Maria sen nähtyään sanoi: "Taitaa se nyt sentään tuntua Hilmasta somalle oleminen isän sylissä. On sillä ollutkin jo monta ikävää.