Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. toukokuuta 2025
Tuo, joka näyttää häntä lohduttavan, kuningas maan sen, josta pursuu vesi, min Moldau Elbeen, Elbe mereen kantaa, on Ottokar. Hän kapaloissa oli parempi jo kuin parrallisna Wentzel, poikansa, torkku, toimeton ja irstas. Ja Nykänenä tuo, ken neuvottelee keralla tuon niin kaunis-katsantoisen, paeten kuoli, polkein Ranskan liljan. Kas, kuinka lyö hän rintoihinsa!
Sadat viljasalvotkin maasta Sen kitaan tyhjennetään; Nälkäänsä se kuitenkin kiljuu, Ei tyytyen siihenkään. Voi! Hirviön sen satapäisen Ken tohtisi tappaa? Ken? Pään yhden jos lyö, niin kasvaa Sen paikkahan kymmenen. Pyhä Yrjänä miekkoinensa Nyi taistohon tarvitaan Tuon hirmuisen hengen suusta Koko mailmaa tempaamaan. Petoa satasarvista Nyt kansa kumartaapi.
Mut näin kun yö taas peittää maan, Niin saman lieden luota Uus joukko lähtee sotimaan Ja puoltamahan tuota. Ja aseet: rakkaus ja työ, Ne taaskin vihamiehen lyö Ja uusi saadaan voitto. Sinua kultainen ja kallis maamme, Sinua kaikki työmme tarkoittaa.
Mitkäpä huolet teillä, kun nyt ilo valtavi kaikki, eik' ole yhtä, jok' ei lyö leikkiä, laula ja naura?» Lausuu näin, ilosesti hän naurahtain emäntäänsä katsehen luo, kuin varrotun vastauksen jo hän tuntis.
Hiin ootti vastausta, mut ääneti Kun ruhtinatar istui, hän virkkoi taas Nyt oli äänensä kuni aallon on, Kun myrskyssä se luotoja vastaan lyö Ja särkeytyy ja haikeesti huokailee: "Jo lasna olin kamala poikasi, Mun veljeni, hän vaan oli suosittu. Hän valkeudessa valkeni, itse mä Pimenin, mut mä peittelin pimeytein.
1:NEN TALONPOIKA. Tuleppas sinä Taavi koettamaan onneasi Pertin kanssa! Hän kehuu kaikki voittavansa. TAAVI. En lyö koskaan korttia. PERTTI. Mitäpä tuollainen nuhjus osaisi korttia lyödä yhtä vähän kuin muutakaan! 1:NEN TALONPOIKA. Olenpa joskus nähnyt Taavin ottavan ryypyn ... toisinaan kaksikin. PERTTI. Valhetteletpa!
On alkamaisillaan uusi leikki, mutta ihmisiä tulee väliin, pyytävät, rukoilevat, ettei Hautalainen enää löisi. Eikä hän lyö. Mahtavan voimakkaana seisoo hän lattialla, kukistettu puukkojunkkari jalkainsa juuressa makaa ruumiillisesti ja henkisesti rusenneltuna. Esan ystäviäkin kyllä on häissä, mutta ei kukaan uskalla kättänsä nostaa ystävää puolustamaan. Missä on Vennukin?
Koira ei tapa repoo, Repo ei syö kissaa, Kissa ei syö hiirtä j. n. e." Eipä susi syönytkään. Meni akka metsään, Karhu tuli vastaan: "Tapa karhu susi! Susi ei syö koiraa, Koira ei tapa repoo, Repo ei syö kissaa, Kissa ei syö hiirtä, Hiiri ei pure nuoraa, Nuora ei lyö härkää, Härkä ei juo vettä, Vesi ei sammuta tulta, Tuli ei polta tukkii, Tukki ei lyö pukkii, Pukki ei mene kotiin."
Hän nähnyt on onnessa kansan ja nähnyt onpi sen yöss' siin' istuvi muistojen urho, mut toivojen sankari myös. Näin juhlivi Väinön kansa, näin juhlivi Väinön maa ja ilma on onnea täynnä ja toivojen tuoksuntaa. Meri kuohuvi kunnahan alla, kilo laineill' leikkiä lyö ja kauvas kumpuja kaartaa käen kukkujen kultavyö.
Joku lapsi vaan elää, lyö sylkisillä, karamellintahmeilla kämmenillään ikkunalasiin, hokien: tetä tulee, tetä tulee ... eikä näytä lainkaan vaivaantuneelta kivihiilenhajusta, kuumantomuisesta ilmasta ja auringon paahteesta, joka käsittelee häntä kuin paistia.
Päivän Sana
Muut Etsivät